Hae tästä blogista

22.7.2017

Thank you for all these years ❤

Täällä sitä nyt ollaan, kolme vuotta myöhemmin, valmistuneena Hippologina jo kuukausi taaksepäin. 

On vaikea tajuta että ne vuodet ovat jo ohitse. Kolme vuotta on pitkä aika, mutta arjessa et huomaakaan että päivät juoksee ohitse. Nämä kolme vuotta ovat olleet ehkä elämäni rankimmat vuodet mutta sa(malla elämäni parhaat enkä kadu päätöstäni sekunttiakaan. 



Katson kolme vuotta taaksepäin ja huomaan miten olen kasvanut ihmisenä. En ole enää sama henkilö joka lähti maailmalle kolme vuotta sitten. Koulu on opettanut minulle paljon, mutta elämä on opettanut minulle enemmän. Olen kiitollinen itselleni että uskalsin tehdä päätöksen, uskalsin kokeilla omia siipiäni maailmalla. Olen myös kiitollinen kaikille, jotka ovat kannustaneet ja uskoneet unelmaani loppuun asti. Kiitos. 

Tilannekuva valmistujaisista kuvaa päivän ilon

❤ Hippologen 2014-2017 

Olen myös saanut viettää elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa.. niin ihanaa! Olen loman aikana ehtinyt reissata Suomeen viikon ajaksi ja loput kolme viikkoa olen lomaillut Ruotsin puolella. Täälläkin olen ehtinyt käydä ympäri maata, mutta olen suurilta osilta vaan nauttinut hyvin ansaitusta lomasta.. ja myös suunnitellut tulevaisuuttani.. !

Teitä varmasti kiinnostaa kuulla, mitä seuraavaksi tapahtuu.. Muutenhan ette olisi tätä tekstiä lukemassa? ;) Minulla on ollut asioita jo tekeillään, mutta olen pitänyt ne salassa.. 

Elokuun puolessa välissä aloitan uudet työt ratsastuskoululla, pääasiassa ratsastusopettajan roolissa. Vaikkei unelmani ja tavoitteeni ollutkaan, niin siitä on hyvä aloittaa. Tulen saamaan vastuulleni  myös asioita jotka eivät ainoastaan koske tuntien pitämistä ja hevosten hoitoa, mutta niistä voin kertoa toisena päivänä. Olen iloinen siitä, että ensimmäisen kerran elämässäni saan tehdä työtä josta olen aidosti kiinnostunut. Voin myös paljastaa että suurempiakin suunnitelmia on tapetilla, mutta koska ne ovat vielä hyvin hauraat en uskalla niitä paljastaa.. Niistäkin lisää toisena päivänä. 

Kuten ehkä olettekin jo ymmärtäneet, elämäni tulee jatkumaan täällä meren toisella puolella eikä tietoa ole tällä hetkellä paluusta. Tämän tiesin kun kolme vuotta sitten Suomesta lähdin, en vaan koskaan sitä uskaltanut ilmaista ääneen. Tosin en tiennyt, että kolmen vuoden aikana ehtisin kotiutua tänne näin hyvin kun tein ja että juurtuisin uuteen paikkaan näinkin nopeasti. Kaikella on aikansa, eikä sitä voi koskaan olla varma mitä elämä tuo tullessan. 

Aidosti onnellinen (ja tyhmäniloinen virne naamalla)

No, ei siitä sen enempää ainakaan tällä kertaa. Tulen kirjoittelemaan tänne aika ajoin vähän kaikesta, pitää vähän teitäkin kartalla tapahtumista. Nyt on aika lähteä salille treenailemaan ja sen jälkeen Cheerua moikkaamaan kesälaitumelle, sekä nauttimaan viimeisestä lomaviikosta ennen töihin paluuta.

Vi hörs!

18.2.2017

When your willpower is the strongest element in You sekä muita kuulumisia

Saan usein kuulla ympäristöni ihmetyksiä siitä, miten jaksan pyörittää hektistä elämääni sen kaikkine tehtävien kera. Monet ovat aivan ihmeissään vaikuttuneita tai hirvittyneitä siitä että jaksan. Ja kyllähän heidän mietteet ymmärrän.

Olen viime aikoina pohtinut, mikä tavoite vie minua eteenpäin ja mistä päättäväisyyteni sekä itsepäisyyteni on saanut alkunsa. Olen aina ollut hyvin selkeä tavoitteissani ja kovapäisyyteni on vienyt minua eteenpäin vaikka mikä olisi. Tahdonvoima minulla on ehkä vahvin elementtini ja se on tuonut minulle asioita, jotka eivät ole koskaan olleet itsestäänselviä. Ajoittain toinen kysymys kuitenkin tupsahtaa mieleeni.. Onko kaikki sen arvoista? Sisimmässäni on aina elänyt pieni ääni joka sanoo että kova työ palkitaan lopulta. Minulla ei tosin ole aavistustakaan miten se palkitaan, mutta kuitenkin elän ja olen aina elänyt siinä uskossa että se on totta.


Koska blogi täyttää täässä kuussa 5 (!) vuotta, on mukavaa muistella menneitä aikoja.
Kuvissa entinen hevoseni Ricardo III 

Välillä tosin mietin, mitä jos vaan antaisin periksi? Lopettaisin kamppailun elämää vastaan, lopettaisin vastatuulessa taistelun. Mitäköhän silloin tapahtuisi? En edes osaa kuvitella eläväni sellaista elämää vaikka se kuinka houkuttavalta voi tuntua, etenkin näin talven pimeydessä. Monet antavat nykyään periksi aivan liian helpolla, heti kuin vähänkin puhaltaa vastatuuleen. He eivät jaksa taistella, vaan antaa sen viedä mukanaan. Tämä on hyvin vaikeaa minulle ymmärtää, koska en itse reagoi samalla tavalla vaan enemmänkin vastakkaiseen suuntaan. Kun elämässäni puhaltaa vastatuuleen, se melkein antaa minulle enemmän tahdonvoimaa ja päättävyyttä jatkaa eteenpäin. What doesn't kill you makes you stronger, vai miten se nyt oli?


Asiasta kolmanteen..

Koulun viimeinen kevätkausi on meneillään ja aika juoksee. Välillä tuntuu että asiat ja tekemiset valuvat sormien välistä kun tekemisen määrä alkaa olemaan ylimittainen yhden ihmisen taakaksi. On päiviä kun mietin että loppuukohan tämä hullunmylly koskaan, mutta samalla tiedän että elämäni näyttää tältä juuri nyt muttei ikuisesti.

Näin viimeisenä lukukautena meillä on lähtenyt käyntiin työharjoittelu. Monen mietteen jälkeen tulin tulokseen tehdä työharjoitteluni samassa paikassa kuin viime vuonna. Tosin tällä kertaa työtehtäväni ovat hyvin erilaiset viime vuoteen verrattuna, mutta myös paljon kiinnostavammat. Harjoitteluni perustuu tällä kertaa enemmänkin tallimestarin/tallivastaavan sekä konttorin/talousvirkailijan ja johtajan tehtäviin, mikä on enemmänkin minun suuntaukseeni vastaavia työtehtäviä.

Harjoittelujaksoni on pidempi kuin muilla luokkalaisillani työn takia, teen siis vähemmän tunteja viikossa pidemmällä ajanjaksolla. Tähän mennessä olen saanut aivan mahtavan tehtävän ratsuttaa/kouluttaa kahta nuorta hevosta jotka on juuri ostettu ratsastuskouluun. Nämä nuoret ovat vielä vähän liian nuoria ja kouluttamattomia sopiakseen tuntiratsastajille ja tarvitsevat siksi lisäkoulutusta.

Kimo nro 1 - Alfa, tamma synt. 2012 ja on pääsääntöisesti minun projekti.

 
Ratsastettu pari kuukautta mutta osaa periaatteessa vain kulkea kaikissa askellajeissa, ymmärtää pohjeavut eteen ja osaa pysähtyä. Kaikki muu sen ympärillä on minun vastuulla opettaa sille. Alfan on tarkoitus siirtyä ratasastuskoulutoimintaan mutta tarvitsee vielä koulutusta ennen sekä myös siirtymisen jälkeen. Tässä siis enemmän pitkäaikainen projekti johon olen aivan rakastunut, omaa niin fiksun persoonan ollakseen nuori sekä oppii asioita yllättävän nopeasti,


Kimo nro 2 - Klaroona, tamma synt 2012 ja on sivuprojektini.

Klaroona kuuluu pääsääntöisesti ratsastuskoulun "Akademi"-ryhmään, jossa taitavat tuntiratsastajat puoliylläpitävät nuoria hevosia ja ratsastuksenopettajien ohjauksella niitä kouluttavat. Tämä yksilö on edennyt koulutuksessa pidemmälle, mutta tarvitsee vielä säännöllistä ratsutusta, siksi on annettu minulle sivuprojektiksi. 


Yhden hevosen sijaan minulla on siis yhtäkkiä 2-3 hevosta liikutettavana vaikka olenkin ajanpuutteesta valittanut aikaisemmin. Nämä kaksi nuorukaista kuuluu kuitenkin työharjoitteluuni joten hoidan ne sillä ajalla (tosin myös pari päivää harjoittelun ulkopuolella, mutta ihan omaksi huvikseni).

Toisaalta teitä kiinnostaa myös varmaankin kuulla miten Cheerun kanssa menee? Meillä menee itse asiassa ihan hyvin taas vaihteeksi! Ajanpuutteeni takia laitoin Cheerusta puoliylläpitoilmoituksen nettiin, nähdäkseni jos löytäisin jonkun yhtä hullun kuin minä joka on halukas ratsastamaan villihevosellani. ;) Parin viikon päästä siinä istuikin toinen ratsastaja selässä kokeilemassa otustani ja onneni on suuri kun kemiat heidän välillä kohtasi paremmin kuin hyvin. Kevätlukukauden Cheeru on siis puoliylläpidossa omalla tallilla, jotta pystyn keskittymään kouluun. Halu valmistua koulusta alkaa nimittäin jo olemaan aika suuri!

Elämäni valo ja suurin rakkaus, josta en koskaan luopuisi.

Toinen osa elämästä rullaa sekin eteenpäin. Tuntuu siltä että olen alkanut asettua kunnolla ja olen myös huomannut että olen tännekin kehittänyt oman sosiaalisen verkoston ja löytänyt monta hyvää ystävää sekä tallilta, töistä sekä ystävien/tuttujen kautta. Vaikka välilläkin kaipaa takaisin Vaasaan, tiedän etten enää sinne sovellu monestakin syystä. Tiesin ihan alusta asti kun tänne muutin että olin tullut "kotiin", enkä ole koskaan viihtynyt niin hyvin missään muualla niinkuin täällä.







Kuitenkin haluan minun rakkaille ystäville, tutuille sekä perheelle sanoa että olette hyvin tärkeitä minulle ja tulette aina olemaan minulle rakkaita, vaikka asuisin maapallon toisella puolella eikä me nähtäisi vuosiin. 

Tosi asia on - että emme voi tietää minne ja miten elämä meitä vie, joskus on otettava tie joka tarkoittaa että jostain on päästettävä irti. 


Nyt joudun kohta kiirehtiä tallille päin! Tänään luvassa tunnin pitäminen Cheerun ylläpitäjälle, Alfan ratsastaminen sekä Klaroonan kanssa estevalmennukseen. Kaikki kolme hevosta pitäisi sitä paitsi parturoida.. Näyttää siltä että lauantai-ilta tulee vietettyä hevosten kanssa!


Toivotan teille lukijoille oikein hyvää viikonloppua!  

25.10.2016

Once upon a time.. elämä tapahtui

Hyvät ystävät, sukulaiset, puolitutut, fanittajat, tuntemattomat, stalkkerit ja muut lukijat; on vihdoin tullut aika laittaa sanat ruudulle ja nettiin. On siis uuden postauksen aika.

Niinkuin muiden postausten mukaisesti aloitan sanomalla - aikaa on taas kulunut viime postauksesta. Tällä kertaa välissä on puoli kesää ja puoli syksyä. Muutosten aika ja monien tapahtumien jakso on astunut elämääni.

Aiemmin kirjoittamani mukaan rakas "lapseni" on muuttanut takaisin luokkseni. Jos joltain jäi asia epäselväksi tarkoitan siis Cheerua (kyllä, tämähän on hevosblogi, joten aiheeseen kuuluva tapahtuma kerrotaan luonnollisesti ensimmäisenä). Kaksi kuukautta on ehtinyt jo hurahtaa yhteiselossamme. Sinä aikana olemme treenanneet ahkerasti, olen pähkäillyt pääni puhki siitä miten saan tuon rakkaan otukseni toimimaan haluamani mukaan ja olemme pari kertaa olleet vähän eri mieltä asioista. Onnea tämä on tottakai tuonut eniten, olen ensinnäkin huomannut oman kehitykseni ratsastustaidoissani ja miten nopeasti se on vaikuttanut C:n koulutukseen. Monet hymyhuulet ja myös parit onnenkyyneleet olen vuodattanut otukseni ansiosta.




Noin kolme viikkoa taaksepäin, syksyn saapuessa Skånen, Cheerulle iski taas kausiluontoiseen kuuluva uhmaikä. Tämä välivaihde on nyt pikkuhiljaa taas laskeutumassa, mutta tästä riippumatta treenaaminen on jatkunut. Apua arkeen saan mielestäni ehkä parhaimmalta valmentajalta ketä olen koskaan tavannut. Hän valmentaa pääsääntöisesti meitä estevalmennuksessa, mutta avustaa minua myös Cheerun eteenpäinkoulutuksessa ja hän on antanut minulle enemmän kuin kullanarvoisia neuvoja, jotka kätken sisimpääni enkä koskaan tule unohtamaan.Viimeksi tänä aamuna sain "ahaa"-kokemuksen hänen neuvojen avulla ja sain tuntea tuloksen hetkessä. Aivan mahtavaa.

Olen laatinut suunnitelman Cheerun ja oman tulevaisuuteni puolesta, koska olen huomannut että motivaationi voi häipyä tuhkatuleen ilman tavoitteita. Suunnitelma on laadittu seuraavasti; tulemme jatkamaan valmentautumista loppukauden ja hioa yhteistyötä sekä löytää samalle aaltopituudelle. Ensi vuoden alussa aloitamme puhtaalta pöydältä uuteen kilpailukauteen, koska täälläpäin uusi kilpailukausi alkaa jo tammikuussa. Vuodenvaihteessa tulen asettamaan uudet tavoitteet ensi vuotta varten, liittyen luokkiin ja mihinkä tasoon tulemme tähtäämään. Pääsääntöisesti kilpailemme esteluokissa, mutta suunnitelmissa on myös ilmoittautua helpon asteen kouluratsatusluokkaan.


Video, jonka Anna Karolina (@annaakarolina) julkaisi

Lauantain valmennuksesta, kun C luuli olevansa villihevonen ja hyvin itsepäinen sellainen. Tässä kuitenkin sitä parempaa puolta tuli esiin, heh!

Nyt rakkaat hevosystävät, olette saaneet ainakin vähän päivitystä hevospuolelta! Seuraavaksi vähän muihin asioihin.

Syksy on myös tuonut mukanansa tämän yhtä ihanan koulunkäynnin. Kolmas ja viimeinen vuosi on potkaistu käyntiin. Luen lähes kaikki kurssini etäopintoina ja suurimman osan omalla, epämääräisellä ajalla. Kurssit ovat teoriakursseja, josta yksi on meidän kandidaatin opinnäytetyö. Kouluaiheista ohjelmaa on kuitenkin yleensä maksimissaan pari kertaa viikossa, tosin silloin vähän suuremmalla urakalla.

My partner in crime - koulussa ja koulun ulkopuolella (tässä tosin ulkopuolella)

Tällaisia herkkuja löytyy Snapchatistani.. American pancakes + Ben&Jerrys + lämpimät vadelmat, nam!

Mietitte nyt varmaan mitä loppuajalleni oikeen teen? Siihen minulla on hyvinkin pätevä vastaus.. Olen töissä! Itseasiassa olen kokopäiväisesti töissä noin puolitoista kuukautta taaksepäin asiakaspalvelussa, because I have too. Ainoa miinuspuoli tässä on että aika meinaa jäädä vähille suurinpiirtein päivittäin, mutta tähän asti olen saanut sen toimimaan yllättävän hyvin. Tosin päiväni alkavat jo 04:30 herätyksellä ja aamuvarhaalla tallilla ennen työpäivän alkua, ja loppuvat puoli kymmeneltä kun pääsen taas sänkyyn. Siinä välillä päivä on ollut täydessä käynnissä, non stop.

Cheeru ei vaikuta oikein tyytyväiseltä tähän heijastinväriin ;)

Aamulenkki *check* klo 07 hehe..


Cheerun, töiden ja koulun ohella ehdin ja jaksan käydä salilla pari kertaa viikossa. Treenaan vieläkin paremman ratsastuksen ja lihaskunnon saamiseksi, mutta myös henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi. Onneksi minulla on viiden minuutin kävelyetäisyys salille, joten kulkemiseen ei mene paljonkaan aikaa.

Ikean reissulla tuli hankittua "vähän" tarpeellista.. ;)



Salin lähellä oleminen ei tosin ole aina ollut itsestäänselvyys. Nimittäin elämässäni on tapahtunut vielä yksi suuri muutos - olen muuttanut omaan asuntoon syyskuun viimeisenä päivänä. Muutto on jo kauan ollut tiedossani ja puolet kesästä olen vain laskenut päiviä siihen, kunnes se päivä sitten vihdoinkin koitti. Rakastan pikku kotiani ja viihdyn täällä niin hyvin.

Pientä sneakpeak:iä asunnosta



Nyt olenkin pikaisesti raapustanut ajatukseni viime ajasta yhteen postaukseen. Tämän perusteena luvassa on hyvin hektinen ja kiireinen lukuvuosi. Jos oikein rehellisiä ollaan, niin odotan vain sitä kevätpäivää kun valmistumme koulusta, todistus kädessä ja koko elämä edessä. Siihen asti yritän nauttia joka päivästä, vaikka aika jää vähiksi ja elämä onkin kaoottinen. Tätä asiaa saan muistuttaa itselleni aina kun kello soi.. 04:30 aamulla.

Pitäkää huolta ystävät, sukulaiset, puolitutut, fanittajat, tuntemattomat, stalkkerit sekä muut lukijat. Kuulemisiin!

Muistakaa että voitte seurata elämäämme myös snapchatin ja instagramin kautta, siellä päivittelen vähän aktiivisemmin!

Snapchatistä löydät minut nimellä annaakarolinaa

https://www.instagram.com/annaakarolina/

Ha de gött! 

8.7.2016

I will be waiting.. ❤

Kohta on taas aika jatkaa meidän yhteistä matkaa. Tätä olen odottanut jo kauan. 

Pitkän pähkäilyn ja suunnittelun jälkeen Cheeru palaa luokseni noin kuukauden päästä. Meidän yhteinen taival edistymiseen saa jatkoa, odotan jo innolla tavoitteiden asettamista ja treenien suunnittelua. Uusi talli, uudet ystävät ja uudet, mahtavat valmentajat tulevat avuksi meidän matkaan. 


Koeratsastus 06/2013 - Cheeru 3½ v. 

Cheerun kotiinhaku 07/2013

Ensimmäisiä ratsastuksia kotona 08/2013

Estevalmennus kotona 04/2014 - Cheeru 4½ v.

Muutto Ruotsiin 08/2014

"Lainakodissa" 08/2015 - Cheeru 5½ v.  

Ratsastusvisiitillä lainakodissa 06/2016 - Cheeru 6½ v.

Paras, rakas C. 
I'll do anything and everything for you, because you deserve it. 


8.6.2016

Kiitos tästä vuodesta Strömsholm ♥

Päivä venyi viikoiksi, viikko kuukaudeksi ja täällä sitä nyt ollaan - Hippologin toinen vuosi takana ja kaikki tentit ja käytännön kokeet hyväksyttyinä. Olen helpoittunut. Onnellinen. Vihdoin.

Minä & Stephanie, (tamma s.2007 i. Sandakan ei. Good Future)
kouluratsastuskokeen jälkeen 


Ett filmklipp publicerat av Anna Karolina (@annaakarolina)

Yllä kuvapätkä esteratsastuksen kokeesta

 Paljon verta, hikeä ja kyyneliä on vuodatettu vuoden aikana. Itsensä kaivamista kuoppaan ja sieltä ylös kapuaminen sekä yksin ja hyvien läheisten avulla. Ratsastus ei ole tuntunut yhtä ihanalta, koska kovan paineen ja stressin takia into ja motivaatio hävisi matkan varrella. Se oli lopulta vain jotain, mitä piti suorittaa pärjätäkseen. Tämän mukana hävisi myös itseluottamus ja usko itseeni. En ollut hyvä enkä koskaan tulisi olemaan tarpeeksi hyvä. Pelastukseni oli kuitenkin työharjoittelu. Kahdeksan viikkoa uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa. Olin ensin hyvin skeptinen työharjoittelulle, "enhän minä halua ratsastuksenopettajaksi" ajattelin itsekseni. Olin väärässä. Nämä kahdeksan viikkoa antoivat minulle enemmän kuin olisin koskaan uskonut.





Työharjoittelun aikana sain kuitin siitä mitä olin oikeasti viimeisen vuoden aikana koulussa oppinut. Sain kokeilla pätevyyttäni sekä hevosiin ja ihmisiin, huomatakseen miten paljon tietoa ja taitoa kannan mukanani. Huomasin miten muut ratsastajat osoittivat kunnioitusta ja jopa ihailivat pätevyyttäni. Me suomalaiset kun olemme tottuneet siihen että itseämme emme saa kehua ja kehu muiltakin on vaikea ottaa vastaan, oli tunne samankaltainen myös minulla alussa. Jossain vaiheessa tämä muuttui ja opin arvostamaan sitä mitä sain kuulla muilta. Itseluottamus ja usko itseeni sekä taitoihini ratsastuksen parissa tuli taikaisin. Ratsastus oli taas kivaa ja huomasin miten nopeasti kehityin kun lopetin turhan ajattelemisen.

Viikot vierivät ja lopulta näin itseni seisovan ratsastuskoululla viimeistä päivää pitämässä perjantaiaamun drop-in ratsastustuntia yhdelletoista oppilaalle. Tunnin olin valmistellut nopeasti edellisiltana, jättäen osan valmisteluista seuraavalle aamulle kun tietäisin oppilaiden osaamisasteen. Olimme maneesissa, koska ulkona satoi kaatamalla. Sade ropisi maneesinkattoon, korotin ääntäni jotta kaikki kuulisivat ohjeistukset. Yhdelle oppilaalle sain selostaa tunnin englanninkielellä. Tästä riippumatta tunsin itseni mukavanoloiseksi, koska tiesin että minä osaan.

Parhain työkumppani Laretto 
Kahdeksan viikon jälkeen oli aika jättää työharjoittelu taakseni. Ratsastuskoulua en toki jättänyt iäksi, koska töitä tarjottiin alkukesälle ja myös syksystä alkaen. Seuraavana odotti kuitenkin kaksi hektistä viikkoa Strömsholmassa - kaksi ratsastuskoetta, käytännön koe ratsastuksenopettajakoulutusta varten sekä suuri pino kotitehtäviä työharjoittelua koskien. Ratsastuskokeita varten tuli ratsastettua 2-3 hevosta päivässä ja jossain vaiheessa ehdin myös salilla käymään sekä vietin paljon aikaa luokkakavereiden kanssa. Loput ajasta piti yrittää syödä ja nukkua (viimeisin oli se vaikein osa, kun päässä pyörivät ajatukset eivät hiljenneet yölläkään). Nämä viikot eivät olleet helppoja, mutta jotain oli muuttunut. Olin päättänyt että annan kaikkeni kaikessa ja teen enemmän kuin parhaani, koska tiesin että minä osaan.













Perjantai ilta. Kaikki kokeet takana, hyväksyttyinä. Ainoa asia jäljellä oli päättäjäisillallinen hippologien ja opettajien kanssa. Ilta oli aurinkoinen, lähes taianomainen päivän kaatosateen ja ukkosen jälkeen. Iloa ja naurua, juhlamekkoja ja korkkareita. Herkullista ruokaa ja viihdyttävää ohjelmaa. Viimeinen ilta yhdessä luokan kanssa, tämän vuoden jälkeen puolet meistä lukee kolmannen vuoden Flyingessä ja toinen puoli jää Strömsholmaan. Hyvästelyt olivat tunteellisia, niin monta ihanaa ihmistä olen oppinut tuntemaan. Niin monet jotka iloitsivat puolestani ja kannustivat minua loppuun asti. Kiitos kaikesta. ♥











Olen jälleen takaisin elämäni paikassa, viettämässä ensimmäistä kesää Ruotsissa. Työt alkavat lähes viikon päästä maanantaina Flyingen koululla hevosten parissa. Tallitöitä, kesäkursseja, hevosten hoitoa ja PALJON ratsastusta on luvassa mahtavan työtiimin parissa. Uskon tästä tulevan aivan mahtava kesä!

Toki odotan jo syksyä.. Silloin elämäni kääntyy taas oikein päin.
Rakkaani tulee vihdoin takaisin. C ♥



Postaus suoraan sydämestä, ehkä siksi niin tunteellinen. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja myös pystyä katsomaan takaisin, muistaa tämän kamppailun. Ensi vuodesta tulee mahtava, eikä henkisesti yhtä vaikea (ainakaan koulun puolelta, lopustahan ei tiedä, hehe). Saan näyttää vahvan puoleni koulun penkissä teorian kursseja lukien ja tulevaisuutta valmistellen. Nyt aion kuitenkin nauttia tästä pienestä "lomasta" ennen kesän suurta uurtamista. ;)


Oikein hyvää kesää kaikille lukijoille! ♥




26.3.2016

Glimpse of my life

Kun blogi ammottaa tyhjää, se tarkoittaa sitä että elämäni on täynnä kaikesta muusta. Tekemistä on ollut viime kuukaudet aamusta iltaan. Koulussa toisen vuoden päättyminen häämöttää jo, tiistaina alkaa kahdeksan viikon työharjoittelu jonka jälkeen kaksi viikkoa koulua ennen kesälomaa.

Eilen muutin takaisin Skåneen ja täällä siis tulen viettämään loppukevään (kahta kouluviikkoa lukuunottamatta) sekä kesän töissä ja syksyllä jatkuu kolmas vuosi Flyingessä! Nyt alkaa tuntua siltä että pikkuhiljaa voin alkaa rakentaa elämääni tänne. Ihanaa!

Voisin kirjoittaa aivan liian pitkän postauksen (niinkuin yleensä..) kaikesta mitä on viime aikana tapahtunut, mutta mielummin teen jotain muuta. Tässä siis pientä videopätkää elämästäni viime aikoina;


Hyvää pääsiäistä kaikille! :)

16.1.2016

Elämää hippologina ja tietämättömille valaistusta koulutuksesta!

Hei taas rakkaat lukijat!

Aika on viime kuukausina suoraan sanoen valunut käsistä, on ollut valmistautumista joulua varten, koulutöitä, ratsastusta, salitreenejä, reissaamista sekä valitettavasti myös sairastelua osan tästä ajasta.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen viettänyt kahden viikon lomaa, ilman työvuoroja tai muuta "pakollista" tekemistä. Olin onnekas kun sain joulun ensimmäiset tallivuorot koululla, ja 23. päivä pääsin ajamaan Tukholmaan mamman & J:n luokse, missä myös veljeni oli viettämässä joulua. Joulupäivänä ajoin takaisin Strömsholmaan ja iltapäivällä lähdin junalla Skåneen, missä vietin loput puolitoista viikkoa lomastani ja olisin voinut jäädä sinne jatkamaan lomaa, hehe. ;)

Koulussa on estehevostet ja esseekurssi on vaihtunut kouluhevosiin ja nuoriin remontteihin (2011/2012 syntyneet) viikkoa ennen joulua, joten siitä lähtien olen jatkanut hippologitutkintoani enimmäkseen koulusatulassa, remppahevosilla pääsen onneksi vielä estesatulan kyytiin.

Saanko siis esitellä teille kevätlukukauden työkaverit;

Carneau
SWB
s. 2002
i. Carnute (SF) ei. World Cup II




Fiorentzia
s.2011
i. Belamour ei. First Wish
Tästä pikkuisesta on vähän vaikeampaa saada hyvää kuvaa, hehe

Tästä keväästä tulee varmasti hyvä näiden kahden ihanan elukan kanssa! Sivummalla jatkuukin Kikon hoito, hänellä kun sairastelu on jatkunut.. Toivottavasti tämä potilas toipuu pian ja saan aloittaa kuntoutuksen. Tämä herrasmies kun on sydämeni varastanut toden teolla. Voi kun voisin ottaa tämän mukaani kun muutan takaisin Skåneen.

Rakas Kikkoman eilisellä pakkaslenkillä (-22 astetta..) auringonpaisteessa 

Satuin tänän kirjautuessani Bloggeriin huomaamaan hurjan sivukatselun noin viikko taaksepäin ja liikenteen lähteenä olikin foorumi. Sattumoisilta löysin tämän keskustelun joka koski meidän koulua ja Hippologikoulutusta. Monet ovat kysyneet koulusta ja tulevaisuudesta alalla koulutuksen jälkeen. Huomasin myös osan "negatiivisia kommentteja" koulutuksesta ja siitä ettei tarvitse koulutusta lapioidakseen lantaa. Siitä voin olla samaa mieltä, ettei koulutusta tarvita lannan lapioimiseen, sitä voi kuka tahansa tehdä. Tässä koulussa ei kuitenkaan sitä opita, se on vain sivuseikka joka kuuluu hevosten jokapäiväiseen hoitoon! Samaan kategoriaan kuuluu myös hevosen muu jokapäiväinen hoito kuten harjaus, tarhaus, loimitus, ruokinta.. Ei opettaja seiso hengittämässä meidän niskaan ja opeta meille miten hevosta harjataan, se kuuluu hevoskokemukseen jota oletetaan että jokainen hippologiopiskelija omaa.


Me kaikki hevosihmiset haluamme harjoittaa hevosurheilua eri tasoilla. Osa meistä haluaa menestyä, kilpailla kansainvälisesti kiertäen maailmaa, osa meistä haluaa olla mukana tiimissä hevosenhoitajana niin kotitallilla kuin kisareissuilla, osa haluaa kouluttaa hevosia kuin toinen osa taas ratsastajia, osa haluaa kehittää hevosurheilua yhteiskunnassa korkeammalla tasolla työskennellen liittossa, osa haluaa johtaa tallia tai ratsastuskoulua kun taas osa meistä haluaa pitää hevosurheilun harrastuksena ja mielenparantajana ja osaa vapaa-aikaamme. Tämän sanoessani ei ole tarkoitus talloa kenekään näkemystä urheilusta, koska tiedämme että mitä juuri kerroin on totta. Jos siis kuulut tähän viimeiseen ryhmään, voin jo sanoa että Hippologikoulutus ei ole sinua varten, mutta sen varmasti itse jo tiedät. Jos tosin kuulut aiempiin ryhmiin, tämä koulu on todellakin sinua varten!


Tässä koulussa valmistumme moniosaajiksi hevosalalla ja kolmannella vuodella valitsemme suuntautumisen joko ratsastuksenopettajaksi (SRL2), hevoskouluttajaksi (nuoret hevoset, este-tai koulupuoli) tai tallin johtajaksi/taloushallintoa hevosalalle. Kahden ensimmäisen vuoden opiskelut koostuvat ratsastuksen (koulu, este, remonttihevoset/sisäänratsastus) sekä ajon lisäksi hevosen anatomiasta, fysiikasta, biologiasta (todella "leveä" kurssi), sairauksista, koulutuksesta, kengityksestä, ja pedagoogiselta puolelta johtajaroolia, kommunikaatiota, opetusmetodiikkaa (suoraan käännetty ruotsin "undervisningsmetodik"), oppilaskoulutusta sekä liiketaloutta, matikkaa, tieteellistä kirjoittamista ja muita yliopistopohjaisia kursseja. Ratsastusosuus on pääsykokeita ja ensimmäistä vuotta verratten toisena (sekä kolmantena) vuotena paljon haastavampaa. Joten jos pisteesi ovat matalat pääsykokeissa, saat valmistautua siihen että saat tehdä todella paljon töitä toisena sekä kolmantena vuotena pärjätäksesi koulussa. Tämän voin omalla kokemuksella vahvistaa, saan tehdä paljon töitä mutta tahdonvoimalla ja kovalla taistelulla itseäni vastaan tulen selviämään myös siitä.


Kuulostaako vieläkin siltä ettemme koulussa opi mitään järkevää? Tällä koululla on hyvät meriitit ja myös TODELLA hyviä yhteykisiä kansallisesti sekä kansainvälisesti. Jos sinulla on tarpeeksi halukkuutta pääset lähes minne vain yhteyksien avulla koululta. Eikö olekin mahtavaa!?! Vaikka sanotaankin että kokemus on tärkeää, ajattele että sinulla on koulutus työhösi ja pystyt näyttää myös kokemuksella että olet osaava, silloin sinulla on kaksinkertaiset mahdollisuudet menestyä.

Mutta, tämän voin myös sanoa.. Suomessa hevostutkimuksella ei välttämättä pääse yhtä pitkälle kuin muualla maailmassa ja tämän on todella surullista. Suomessa kun ei hevosurheilua oteta vakavasti raviurheilusta pois katsoen. Voin myöntää ettei minulla ole suunnitelmia palata Suomeen koulun jälkeen, koska siellä ei ole hevosalalle riittävästi töitä haluamassani muodossa.

Huhhuh sitä muuttotavaran määrää..
Hevosurheilu on ja tulee varmasti aina olemaan urheilulaji joka on kallis ja harva tällä urheilulla rikastuu. Jos haluat rikastua, lue lääkäriksi tai lakimieheksi. Mutta, jos haluat maailman ihanimman työn jossa oikeasti viihdyt joka päivä ja saat keskimääräisen palkan tämä homma on sinua varten.

Minä taas, olen yksi näistä pilvillä seilailevista, joka haluaa paremman palkan työstäni. Minä en tosin halua olla tallissa töissä aamusta iltaan hoidellen hevosia. Minulla on tähtäys korkeammalle. Siksi olen valinnut että aion lukea kolmannen vuoden taloushallintoa/tallijohtajaksi. Haluan päästä vaikuttamaan hevosurheiluun ja olla mukana kehittämässä sitä parempaan suuntaan. Haluan myös työskennellä johdossa joko ratsastuskoululla tai meidän koululla Flyingessä. Se olisi unelmatyö.



Kaikilla on eri tavoitteet elämässä ja kaikki haluavat eri asioita. Mollaajat ja muut kateelliset ovat niitä jotka eivät välttämättä tiedä tavoitteitansa tai pelkäävät tehdä valintoja. Älä kuuntele heitä. Minä tein valintani kaksi vuotta sitten. Se on vieläkin elämäni paras valinta.


Hyvää viikonloppua kaikille!