Kuulumisia!

Heippa kaikille! 

Blogissa on vietetty hiljaiseloa jo pidempään aikaan, mutta syystä. Omassa elämässäni tekemistä riittää taas aamusta iltaan; työt ovat alkaneet toden teolla ja kun en ole töissä olen joko tallilla, ystävien tai Hänen kanssa joten aikaa kirjoittamiseen ei kertakaikkiaan löydy. Välillä mietin tuleeko elämäni koskaan taas rauhoittumaan siihen tapaan että minulla on päiviä kun ei ole ollenkaan tekemistä? Tällä hetkellä ei kyllä siltä näytä.. Mutta en toki valita! Mielummin valitsen kiireisen elämän kuin tylsän. ;)

Rebecka tarjoili mulle ja A:lle illallista eilen! Tack bexii <3

Cheeru on pari viimeistä viikkoa ollut kevyeemmällä liikunnalla mutta muuten meidän treenit ovat sujuneet todella hyvin. Cheerulle on kasvanut paljon massaa hyvin lyhyeessä hetkessä, mikä on todella mahtavaa! Välillä se alkaa näkymään ratsastuksessa että hevosella on voimaa kun se saattaa keksiä jotain omaa jos sitä ei pyydä tekemään töitä kunnolla. Siinä on enemmän itselleni harjoittelua kun hevosta täytyy tästä edes oikeasti alkaa työstämään verrattuna mitä oma ratsastus on nyt ollut viimeisen vuoden aikana. Estepuolella olemme myös edistyneet sen verran että saisin alkaa kilpailukalenteria suunnittelemaan. Seuraaviin estekisoihin jota tallilla järjestetään aiomme osallistua! :)

Rakas <3

Huomenna huokaisen helpoituksesta, koska minulla on vapaapäivä. Vapaapäivä minulla ei toki tarkoita vapaata, se tarkoittaa vain lähinnä sitä ettei tarvi töihin mennä. Huomenna ajattelin lähteä ratsastamaan heti aamusta ja huomisessa aikataulussa on myös kämpän siivous, pientä shoppailua ja kavereiden kanssa hengailua.

Nojoo, lähenkin tästä pehkuihin että jaksan huomenna aamulla lähteä tallille, koska päiväksi on luvattu myrskyä ja haluan ratsastaa ennen sitä. Postailua tulee taas lisää kun kirjoitusaihetta löytyy! :)

One year has gone by..

Toinen kesäkuuta kaksituhattakolmetoista. Tasan vuosi sitten lähdimme pitkälle matkalle. Sanoin sinulle ehkä viimeiset hyvästit ja sydämeni särkyi. Kuinka voikaan sattua päästää irti parhaasta ystävästään, kuinka voikaan tuntea sen kivun niin henkisesti kuin fyysisesti. Muistan kuinka sydämeen sattui ja vieläkin sattuu jos asiaa ajattelen. Kaiken tämän takana oli kuitenkin se tarkoitus että ansaitsit parempaa. Ansaitsit sellaisen kodin missä tavoitteet eivät ole liian korkealla, niinkuin minun tavoitteeni olivat.

Olimme sinä ja minä melkein kaksi vuotta. Sain kokea kanssasi iloa, menestystä, edistystä ja onnea mutta myös epäonnistumisia, takapakkia, surua ja kyyneliä. Olen joka hetkestä kiitollinen koska joka hetki on opettanut minulle jotain. Ja vaikka tiemme erkanivat tulet aina olemaan se ensimmäinen. Mun pieni poni. <3

Tänäänkin kyynel valui poskella kun muistelen menneisyyttä ja päivää tasan vuosi sitten. Sain myös oppia että uskaltaessani päästä irti jostain tutusta ja turvallisesta sain kokea jotain uutta ja sain uuden ystävän, Cheerun. 

En ole tässä ehtinyt oikein postailla reissun jälkeen koska aikani on todellakin kortilla. Toivon kuitenkin pystyväni taas pikkuhiljaa alkaa kirjoittelemaan tänne, mä kaipaan sitä aika lailla. Työ ja muut askareet kun vaan vie kaiken aikani.. Noh, ehkä tämä tästä rauhoittuu. Tiedätte ainakin että täällä ollaan vielä hengissä.. ainakin melkein.. :D