Hae tästä blogista

5.12.2015

When life gives you lemons, make some lemonade.

Kun kerrankin päätät olevasi vähän spontaani ja tehdä jotain ilman suurempia suunnitelmia, koko homma suksii kuuseen..! Argh 

Tilasin torstaina äkkilähdön junalla Skåneen perjantaille, tuntui että halusin viettää aikaa A:n kanssa kun minulla ei viikonlopuksi muitakaan suunnitelmia ollut. No, juna lähti eilen Kolbäckistä 15:45 ja minä iloisena istahdin junaan ja ajattelin että tänä iltana saan taas nähdä A:n. Klo 16:09 juna saapuu Eskilstunaan ja kuski ilmoittaa ettemme ole saaneet lähtövaloa Norrköpingistä (missä minun oli tarkoitus vaihtaa juna ja jatkaa Skåneen). Jäämme paikoillemme melkein kahden tunnin ajan ja saamme kuskilta ilmoituksia vartin välein siitä, että junaliikenteessä valtaa täysi kaaos myrskyn takia. Vähän ennen kuutta kuski ilmoittaa että tämä juna ei enää jatka eteenpäin ja että meidän täytyy itse hankkia kyyti eteenpäin tai takaisin mistä tulimme. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, vihainen ja pettynyt.. Onneksi en ollut päässyt kauas Strömsholmasta, joten Sara pystyi minut hakemaan. Siinä vaan koko viikonloppu oli pilalla. Voin teille ohjeistaa että kaukosuhteet kannattaa välttää niin kauan kuin se vain on mahdollista! 

Väsynyt lauantaiaamu, yksin pimeässä.. hehe
Nyt tuli vuodatusta ei-hevosrintamalta, mutta ehkä sekin välillä kiinnostaa? Uskon että teistä lukijoista ainakin osa on sellaisia jotka ei hevosia harrasta?? En voi siitä olla varma, mutta luulen niin. ;)

Sitten takaisin hevosrintamalle! Keskiviikkona saimme lisätietoja meidän loppukokeesta. En ollut saanut siitä hylättyä, mutta opettajat halusivat nähdä minut toisella hevosella. Tällä viikolla minulla siis oli Caretin, joten oli aika näyttää miten sen hevosen kanssa toimin. Rata meni tällä viikolla paremmin mutta sekään ei vielä riittänyt. Olen vieläkin hyvin pettynyt itseeni, koska en ole tarpeeksi kokenut sillä tasolla. MUTTA.. Tämän takia olen nyt saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden, jota ei tarjota kenelle tahansa.. En tiedä paljonko uskallan näin etukäteen kertoa mutta tästä tulee hyvin jännittävät viikot ennen joulua!! Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja jaan sen teidän kanssa myöhemmin.. ;) Tämän mahdollisuuden saadessani minun kuuluisi siis suorittaa loppuosa kokeesta ennen joulua.. ja toivon todellakin sen onnistuvan!

Alkuviikosta meillä oli lunta ja pakkasta, nyt on sateista ja tuulista.. Kerrankin haluaisin talven takaisin!!

Mieleni rauhoittaja ja elämäni parantaja tällä hetkellä on kuitenkin maailman paras Kikko. Olen totaalisesti rakastunut tähän hevoseen ja en halua päästää siitä irti. Kikko on tällä hetkellä kuntoutuksessa ja minun vastuulla, joten hoidan ja ratsastan sen päivittäin. Se jopa tunnistaa minut kun haen sen ulkoa tai karsinasta ja se tulee höristen vastaan. Kikko ei normaalisti ole sellainen hevonen joka rakastaa pussailu- ja rapsutushetkiä (se on tämmöinen "oikea miesten mies",hehe), mutta jotain syystä se on alkanut pitämään siitä minun kanssani. Tämä hevonen on yksi niistä ainutlaatuisista hevosista, joka on koskettanut sydäntäni ja jättänyt sinne jälkensä. Ihana, paras, rakas Kikko. Haluan ottaa tämän hepan mukaani muuttaessani Skåneen keväällä. Minulle tulee varmasti ikävä häntä, siitä olen varma.



First Kikkoman 
Tämän viikon loppuessa ensimmäinen jakso koulussa on ohitse. Tänään lähetän myös esseeni puunpurennasta tarkastukseen ja olo siitä on hyvä, koska olen kerrankin tehnyt jotain mistä olen todella tyytyväinen. Tämä essee on kokonaisen kurssin mittainen ja työmittaisesti se vastaa noin kolmasosaa meidän vimeisen vuoden lopputyötä. Tämä on siis "harjoituskurssi" meidän lopputyötä eli kandidaatin kirjoittamista varten.

Ensi viikolla vaihdan siis estesatulasta koulusatulaan ja kouluratsastusta seuraa seuraavat 12 viikkoa. Tämän lisäksi meille tulee meidän remonttijakso 4-vuotiaiden hevosten kanssa sekä vähemmän tallitöitä koululla.. Ihanaa! En ole koskaan ollut kouluratsastuksesta kiinnostunut mutta se voi olla myös vähistä taidoista kiinni. Nyt olen kuitenkin päättänyt että aion oppia kouluratsastuksen salat ja kehittyä paljon näiden viikkojen aikana!

Joskus on vaikea lähteä koululle 06.30 aamulla,
etenkin kun näitä aamuja on jatkunut välillä 9 päivää putkeen..
Loppukevennykseksi löysin tällaisen ihanan kuvan joka kuvastaa meidän heppatyttöjen elämää poikaystävän kanssa (joitakin enemmän ja joitain vähemmän), hehe.


Ha det bra, vi hörs! 

27.11.2015

Elämää, kun se ei ole ruusuilla tanssimista..

Hei,

pitkästä aikaa niinkuin yleensä, joten tuntui siltä että on taas aika avautua teille, haha. Nämä viimeiset kuukaudet ovat sujahtaneet ohitseni salaman vauhdilla ja koulun kanssa on ollut tekemistä korviin asti. Onhan niitä vapaapäiviäkin kertynyt, mutta silloin olen halunnut tehdä jotain aivan muuta kun istua tietokoneen äärellä.

Rakas Kikko 
Kouluhevosten puolella on tapahtunut aika paljonkin muutoksia. Noin kuukausi taaksepäin hevoseni Kikko oli yllättäen epäpuhdas meidän maanantain tunnilla. Tämä oli aika kova paikka minulle, koska Kikko oli se hevonen johon olin saanut luottamuksen ja varmuuden omaan ratsastukseeni. Seuraava ongelma ilmestyi myös kun koululla ei ollut estehevosta minulle sillä hetkellä, koska harmillisesti meillä on ollut paljon sairastapauksia. Sain kuitenkin liikutettavakseni rautiaan tamman Flash Dance, jonka kanssa pystyin kuitenkin olla mukana sileätyöskentelyssä tunneilla. Sain myös keskiviikon rataeste-tunnilla hypätä Caretin-nimisellä ruunalla pari hyppyä pitkääkseni rutiinin yllä.

Flash Dance
Kaksi viikkoa sitten tapahtui taas hevosen vaihto. Minulle oli nyt löytynyt estehevonen. Tämä uusi tuttavuus oli ruuna nimeltä Ravaillac Ravven ratsastin ensimmäisen kerran itsenäisesti ja rakastuin täysin tähän upeaan hevoseen joka liikkui kuin unelma. Päätin silloin että nyt annan kaikkeni loppukokeisiin asti. En varmaankaan ole blogissa siitä kertonut, mutta hiipien henkinen muuri yllätti päähän esteratsastuksen suhteen ja olen tämän kanssa kamppaillut monta viikkoa aiemmin syksyllä. Muuri ei koostunut estepelosta, se koostui lähinnä siitä että pelkään epäonnistumista ja aiheutan silloin niin kovat paineet istelleni etten pysty enää mihinkään. Tämän muurin olin juuri saanut Kikon kanssa ylitettyä joten pystyin uskomaan että se onnistuu myös toisen hevosen kanssa.

Ravaillac
Tämän viikon keskiviikkona meillä oli loppukoe esteratsastuksen kurssissa. Kurssin hyväksymiseksi on ratsastettava 110cm rata omalla kouluhevosellaan. Korkeamman arvosanan saamiseksi kuuluu tehdä hevosvaihto ja sen jälkeen ratsastaa osa radasta uudella hevosella. En ollut hirveästi tätä jännittänyt, ajattelin vain että teen parhaani ja otan sen niinkuin se tulee. Lähtöjärjestyksessä keskiviikkona olin toisena ja kun ensimmäinen aloitti alkoi taas paineet hiipiä esille. Ratsastuksessani sen näki aivan liian nopeasta vauhdista, liian lyhyeestä tiestä esteelle josta tuli kielto ensimmäisen kerran. Rata ei todellakaan ollut mitä parhain, mutta olin kuitenkin helpoittunut siitä että olin sen selvinnyt. Odottelin sitten siinä että muut neljä ratsastaisi jälkeeni ennen yhteistä keskustelua opettajan ja koetarkastajan kanssa. Keskustelun alettua tarkastaja pyysi minut ja toisen ryhmästä ratsastamaan radan uudellen. Tällöin olin jo luullut että olin valmis ja voin sanoa etten ollut enää valmis uuteen kierrokseen. Sain kuitenkin hypätä verkkahypyn ennen radan aloittamista mutta fiilis oli ihan kadonnut ja pala kurkussa päätin kuitenkin yrittää. Jokin kuitenkin meni pieleen kun ratsastin taas yhtä huonosti, kielto viidennelle esteelle ja sen jälkeen kaikki vaan murtui enkä pystynyt enää jatkamaan. Olin niin pettynyt itseeni ja tunsin itseni äärettömän huonoksi ja halusin vain hävitä maan alle..

Opettajamme Daniel sekä koetarkastaja Jens Fredricson sopi minun ja toisen luokkalaisen kanssa uuden päivän loppukokeelle. Ensi viikon perjantaille se taisi olla. Aamulla sain viestin että vaihdan hevosta taas ja nyt minulle tulee ruuna nimeltä Caretin, jonka olen hypännyt myös aiemmin. Se kai tuntuu ihan ok:lta. Ainut huono asia tässä on vain se, että motivaationi on kadonnut täysin. Tunnen itseni kunnon luuseriksi kun en sitä koetta läpäissyt.. ja TIEDÄN, se ei ole koko maailma! Mutta minua se ärsyttää kuitenkin. Noh, kai se siitä joskus selviää.

Ei paineita - vain minä,hevonen ja metsä.
Olen ajoittain tuntenut paljon paineita koulun suhteen nyt viime aikoina ja tämä nyt lähinnä ratsatuksen suhteen. Teorian aineissa tiedän että voin saada korkeimman arvosanan jos päätän tehdä töitä sitä varten mutta ratsastuksessa tuntuu siltä että se on hyvin vaikeaa. Tiedän itse että en ole luokan parhaimmistossa ratsastajista mutta sen takia en ole täällä. Lähes kaikki pyörittää silmiään kun kerron että haluan käydä kolmannen vuoden ja lukea liiketoiminnan linjan, mikä tarkoittaa sitä että koulunkäynti on vain teoriatunteja. Siitä asti kun hain tähän kouluun, olen tietänyt mitä linjaa haluan käydä. Haluan tehdä enemmän hevosurheilun suhteen kun vain ratsataa. Haluan olla mukana vaikuttamassa ja tehdä töitä urheilumme suhteen, jotta saamme sen kasvamaan. Ensin täytyy vain selvitä tämä vuosi läpi. Mutta jos teen sen tiedän että saan tulevaisuudessa tehdä juuri sitä mitä olen aina halunnut.

On ehkä aika yrittää ottaa itseäni niskasta ja vetää itseni takaisin raiteelle, koska kukaan muu ei tule sitä tekemään. Välillä on vain tarve kertoa turhautumuksista helpoittaakseen paineita.

Näin lopuksi pari throwback-kuvaa, kun tunsin ratsastuksen olevan se "mun juttu". Kuulemisiin!





Rakkauta eläimeen ja urheiluun 

7.10.2015

Syksy,"Dagissjukan", Huippuvalmennuksia ja vaikka mitä!

Kuten myös muualle, on syksy tehnyt tulonsa Strömsholmaan. Päivät ovat viime viikon aikana kylmenneet +17 asteesta vain +10 asteeseen, aamulla mittari näyttääkin jo nollaa. 

Kuudes kouluviikko on puolivälissä ja ruutiineihin on palattu jo täysin. Vähän alkaakin jo väsyttämään ja koulun alkuhuuma on laskenut. Tai no, motivaatio tässä puuttuu.. ja nyt puhun siis teoria-kursseista. :D

Juuri nyt.. kaukana kaikista koulutöistä.. hehe!
Kun koulutyöt ei huvita.. On leipomisen aika #kotirouva
Ratsastuksen suhteen ja muihin käytännön kursseihin olen taas hyvin tykästynyt ja motivoitunut. Meillä on mielestäni todella hyviä opettajia ja aivan mahtavat oppihevoset käytössämme, joten tuntuu että täällä on mahdollisuus kehittyä hurjasti vuoden aikana! Esimerkiksi viime viikolla Ancan piti maanantaina meille klinikan estehevosen talvivalmennuksesta ja jälkeenpäin hän veti meidän sileätyöskentelyn. Jens Fredricson piti meille keskiviikon estetunnin ja sain positiivista palautetta joka ehdottomasti teki päiväni ja sain lisää tehokkuutta ratsastukseeni. Pari viikkoa sitten taas Jan Jönsson piti meille kahden päivän maastoestetreenit josta kaikki olivat innoissaan! Mahdollisuus saada nämä opettajat jotka inspiroivat ja motivoivat äärettömän paljon on enemmän kuin kullan arvoista Heitä kuunnellessa tuntuu siltä että kaikki on mahdollista.

Täällä saa tosiaan tuntea itsensä heppanörtiksi ja olla sellainen muiden kanssa. Monen tunnin keskustelut, luennot, klinikat.. Täällä hengitetään ja eletään hevosurheilua sieluun ja vereen. I love it! Olemme monta kertaa Saran kanssa puhuneet siitä että tämä ei todellakaan ole mikään normaali koulu.. Ja me emme todellakaan ole mitään "normaalia" opiskelijoita.. Haha. Mutta niinkuin olen aiemmin sanonut tämän, sanon sen uudelleen; Valinta muuttaa Ruotsiin ja opiskella Hippologiksi on paras päätös mitä elämässäni olen tehnyt, koska se muutti elämäni täysin. Tämän myötä myös tapasin A:n, ja se oli jotain mitä en todellakaan uskonut tapahtuvan. Haha okei, sori että herkistelen täällä, mennäänpä taas asiaan!

Tyytyväisiä Hippologeja Jannen maastoestetreeneillä!

Vähän palautetta hevosrintamalta: Olen hyvin tykästynyt omaan kouluhevoseeni Kikkoon ja tuntuu siltä että tämä on juuri oikea hevonen minulle tällä hetkellä, jotta opin mahdollisimman paljon kaikesta! Toinen liikutettavani, Tootsie, kulkee nyt meidän tunneilla luokkakaverini hevosena. Oli tästä hevosesta kurjaa päästää irti, kun siihen niin tykästyin.. Ehkä meidän tiemme kohtaa vielä jossain vaiheessa.. Niin ainakin toivon! Oma Cheeru-heppani tallustaa vielä Skånessa ylläpitäjänsä luona tyytyväisenä. :)

Matkalla takaisin koululle ihanassa syysilmassa! 
Toute Suite s.2002 i.Irco Mena ei. Dammen

Tootsie solkkuilee treenin jälkeen ;)


Vaikka koulua onkin välillä aamusta iltaan, löytyy myös päiviä kun on liikaa vapaa-aikaa. Sen ajan olen yrittänyt käyttää parhaimmalla tavalla. Viime viikonloppuna kävin äitin ja J:n luona Tukholmassa. Vietettiin laatuaikaa yhdessä ja käytiin vähän shoppailemassa, onhan sitä kivaa viettää aikaa myös ihan "normaalien" ihmisten kanssa, hehe. Kaksi viikkoa sitten junailin Skånen A:n luoksi, tästä kun tuli tällainen etäsuhde toisen vuoden ajan. Voin ainakin sanoa että tähän asti kaikki hyvin! Jos tarpeeksi vain haluaa niin sen saa toimimaan. :) Odotan jo loppukuuta, silloin on hänen vuoro junailla tänne!

Bella 

Seikkailulla Tukholmassa 
Asiasta taas kolmanteen..Ainut miinuspuoli nähdä koko luokka taas on tämä mitä me kutsutaan nimellä "dagissjukan" eli "päiväkotisairaus"... Enemmän tai vähemmän koko luokasta on/on ollut sairaana.. Mukaanlukien myös minä, viime viikosta lähtien. Tällaiseen ei ole aikaa! Niin me hullut kuitenkin menemme tuolla konttien ja nuha virratten tallitöissä ja tunneilla, ihan kuin kaikki muutkin heppahullut. ;) Kyllä tämä tästä kohta hellittää. Silloin aloitan taas treenaamisen! Kulutan tätä sairasoloaikaa gymin valintaan, kun en ole vielä valinnut millä salilla haluan käydä. Se jää siis vielä nähtäväksi..

Ja tämä ikuinen hiusten laittaminen on saanut erikoisen käänteen..Saatte nähdä lopputuloksen myöhemmin ;)
Mutta.. Jos nyt sitä oikeasti ottaisi itseänsä niskasta kiinni ja tekisi jonkun koulutehtävän ennen iltapäivän tunnille lähtemistä niin saisi ainakin jotain tehtyä ja vähän järjestystä elämään! Eli tähän loppuu tämänpäiväinen sekapostaus tällä kertaa.

Vi hörs kompisar, ha det bra!

12.9.2015

Arkipäivä täyttyi taas hevosilla - Terveisiä Strömsholmasta!

Heissan!
Tauon jälkeen on aina vaikea aloittaa kirjoittelu. Mistähän sitä aloittaisi? Kerrottavaa löytyy monen postauksen verran.

Viikot ovat hurjastelleet ohitseni ja toinen kouluviikko on loppumaisillaan. Viikot ovat tuoneet minut takaisin hevostelun arkeen ja päivät täyttyvät nopeasti aamusta iltaan koululla; tallitöissä, teoriatunneilla, klinikoilla ja tottakai ratsastuksella. 

Strömsholms Slott - Strömsholman Linna
Ensimmäinen koulupäivä - Maanantai 31. elokuuta. Päivä koostui suurilta osin ifosta, paikkaan tutustumisesta sekä demotunnista ja tallihommista. Saimme tiedon siitä että tänä vuonna ratsastus jaetaan eri tavalla kuin aiemmin; puolet luokasta aloittaa esteratsastuksella ja toinen puoli taas kouluratsastuksella sekä remonttihevosilla. Minulle tämä tarkoitti että tänä syksynä... ratsastus perustuu esteratsastukseen! Jee!!
 Iltapäivästä koulun stipendi-ratsastajat sekä esteopettajamme näytti meille estepuolen kouluhevosemme, jotta saimme koota niistä oman käsityksemme sekä perustyöskentelyssä ja esteillä. Avuksi saimme myös vihkosen hevosten tiedosta. Demo-tunnin loputtua saimme toivoa mieluisimmat hevoset ja opettaja kirjasi toiveemme.

Valmiina kouluun! :)

Toisena koulupäivänä eli tiistaina, oli ensimmäisen tunnin aika ja opettajamme oli tiedottanut meille hevoset. Minun kohdalle osui First Kikkoman, kutsumanimeltään Kikko, v.2003 syntynyt ruuna. Herrasmiehellä on säkäkorkeutta reilu 170cm (tai yli) ja suvultaan se on i.Cagliostro ei. Bartok (sekä iii. Cor De La Bryére, ihan niinkuin Cheerulla!). Kikko oli 3. tai 4. sijalla toivelistallani, mutta sain kokea kunnon yllätyksen! Hevonen oli hyvin ratsastettava, kuunteli apuja herkästi ja syttyi esteille omalla moottorilla ja huumorilla. Olin aivan otettu ja tunne oli sellainen kun joku olisi vetänyt maton altani. Olin niin tyytyväinen tähän yhdistelmään ja näköjään oli myös opettaja :D ..koska olen saanut pitää Kikon ensimmäisestä päivästä lähtien!

Kikko ottaa iisisti ennen tuntia ja lataa energiaa.. :'D
Kikon lisäksi olen ilmoittanut itseni halukkaaksi kuntouttamaan yhtä estetammaa koululla. Toute Suite, eli Tootsie, on liikutuslistalla ainakin tämän viikonlopun mutta toivottavasti myös tulevaisuudessa! Hänestä tulee lisää myöhemmin!

Teillä varmaan kävi ajatus ett' mitä tämä esteratsastuskausi tarkoittaa? Onko se esteiden hyppäämistä päivittäin? No, eihän se sitä ole. Estehevostemme kanssa treenaamme hyvin monipuolisesti mutta pidämme niitä ns. estehevosina, eli ei tuuppailla koulusatulalla kouluvalmennuksissa. Vielä varmasti joitakin askarruttaa että mitä me niiden kanssa teemme?

 Tässä tulee esimerkkiä siitä miltä meidän treeniviikko näyttää:

Maanantai: este-kouluratsastusta Anna-Claran kanssa. Yleisesti ottaen puomityöskentelyä ja hyvin paljon keskitymme hevosen perusratsastettavuuteen. Tällä viikolla teimme paljon väistöjä, siirtymisiä, tempo-vaihteluja sekä puomitehtävän voltilla.

Sää on suosinut myös t-paita ilmalla!
Tiistai: Sileätyöskentely Danielin kanssa. Harjoittelemme erilaisia estesarjoja/tehtäviä ja hyppäämme pari-kolme estettä tehtävästä riippuen. Keskitymme paljon tekniikkaan ja perusratsastukseen, Tällä viikolla tehtävänä oli laukkapuomit esteelle, cavalettien ylitys ja karevan linjan hyppääminen.

Keskiviikko: Rataesteratsastus Danielin kanssa. Keskitymme esteradan ratsastamiseen ja sen eri linjoihin ja miten esterataa ratsastetaan: mikä tempo, laukka-askeleet, tiet jne. eli esteradan kokonaisuuteen, verraten tiistaihin kun keskitymme radan eri osiin. Tällä viikolla oli ensimmäinen esterata-treenimme. Esterata oli keskivaikea, 100-110cm korkeudella. Alkutunti meni todella hyvin mutta viimeisellä mokasin kunnolla ja sain maistella hiekkaa esteen keskeltä. No, ei kun ylös vaan ja uusi yritys, joka sitten meni aivan loistavasti. ;)

Torstai: Itsenäistä ratsastusta. Tällä viikolla ratsastimme Strömsholman Linnan lähettyvillä olevalla laitumella, suht. kevyeesti kolmen päivän rankemman treenin jälkeen.

Täällä on aivan mahtavat treenimahdollisuudet niin koululla kuin sen ulkopuolella!
Perjantai: Kolmosluokan hippologit pitävät tuntia meille. Olemme saaneet oman "opettajan" kolmannelta luokalta ja he pitävät meille joka perjantai tunnin. Tällä viikolla keskitymme parantamaan istuntaani. Voltilla ratsastamista ja istunta-harjoituksia kaikissa askellajeissa sekä lopuksi ratsastimme bankettia sekä rappusia maastoesteradalla hevosten (sekä meidän) iloksi!

Viikonloppu (la+su): Oma suunnitelma/Opettajan kanssa suunniteltu. Yleensä yksi vapaapäivä ja toinen päivä rauhallisempi maastolenkki. Tänä viikonloppuna ratsastan molemmat päivät, koska Kikko oli vähän liiankin energinen eilen, enkä saanut häntä kuuntelemaan kunnolla. Tänään ratsastin lyhyesti estekentällä kaikki askellajit läpi n.20 minuuttia, sen jälkeen maastolenkin kautta tallille. Huomenna kevyeempi, puolen tunnin maastolenkki.

Koulun ympäristöä

Se oli siinä! 
Mutta niinkuin sanoin, aika siis rientää täällä äärettömän nopeasti. Olen kuitenkin elämäni onnen kukkuloilla kun saan taas olla hevosten parissa. Tuntee taas että tekee merkitystä elämällensä ja tiedän todellakin että haluan tehdä tällä alalla töitä tulevaisuudessa. 

I'm so happy to be here!
Nyt tuntuu siltä että tämä postaus on venyäkseen äärettömiin, joten stoppaan tähän väliin tältä kertaa. Toivon kaikille mukavaa viikonloppua ja kuulette minusta taas pian kun kerrottavaa tulee lähes päivittäin. Täällä sattuu ja tapahtuu. ;)


Vi ses kompisar!

25.8.2015

This is what I've been waiting for ♥

Viime viikon torstaina hyppäsin autonratin taakse ratsastusvaatteisiin pukeutuneena ja suuntasin nokan kohti Kristianstad:ia Cheerua katsomaan! 

Cheeru tunnisti jälleen ääneni jo kaukaa. Lähestyessäni kaikki tavarat täytyi haistella läpi, josko niissä olisi ollut toisen hevosen hajuja. Höpsö poni. J oli laittanut sen jo valmiiksi ratsastusta varten koska ilta oli kuitenkin kiireinen ja halusin päästä takaisin kotiin ennen yötä.

Cheeru sai uuden riimun tekstillä "Superstar", tietysti meidän lempparivärissä!
C fick en ny grimma med texten "Superstar", i vår favvofärg turkos såklart! 

Ajattelin itse asiassa jakaa teille videopätkän ratsatuksesta, koska siitä on jo aikaa. Viimeiset ratsastusvideot ovat vain koululta, en edes muista koska olen viimeksi lisännyt Cheerusta ratsastusvideon? Voin sanoa että alussa oli outoa yrittää löytää takaisin Cheerun liikkeisiin, mutta kyllä senkin sain hetken päästä onnistumaan. C oli vain aika väsynyt koska kyseinen päivä oli ollut hyvin kuuma. Toisaalta, tämä tunne ratsastaa omalla hevosellaan taas; varmasti elämäni paras tunne jota mikään ei pysty korvaamaan.


I torsdags förra veckan körde jag iväg mot Kristianstad för att hälsa på min finaste Cheeru hos fodervärden J. Blev så lycklig av att se honom igen och han skulle tvärt lukta igenom alla mina kläder för att se om det fanns dofter av andra hästar där. Lille fjanten. Jag fick också efter fem månader sitta upp på min egen häst och rida ett litet pass. Helt klart den bästa känslan i hela världen, så mycket kan jag säga.

Det blev också en kort filmsnutt, så tänkte jag skulle dela med mig av den;


No words can ever describe how much I love you 

Viikonloppu taas vietettiin asuntoautossa! Haha jep, luitte aivan oikein. Lähdimme pienelle Camping-reissulle ja lyösimme älyttömän hienon paikan meren ääreltä. Hyvän ruoan, juoman sekä seuran kanssa ilta venyi yöksi kun istuimme ulkona katsellen näköalaa ja yöaikaan mitä kirkkainta tähtitaivasta.

Helgen spenderades som alldeles för unga campingmänniskor i en husbil. Efter en del utstrirrningar, sura gubbar och tanter samt många timmars om och men med campingplatser hittade vi det mest underbara stället vid havet. Där spenderades dagen med mat, dricka och härligt sällskap. När natten slutligen slöt sig runt oss och vi fick se en vacker stjärnhimmel, kan vara en av de vackraste jag sett. Dagen därpå fick börja med ett sista dopp i havet för i år innan vi käkade frukost, packade ihop och styrde bilen hemåt igen.

Denna vecka ska delvis spenderar i sällskap av hästar, i och med att jag fick öva på att hålla ridlektion igår och idag är det dags att kolla på hoppträningar. I slutet av veckan tar jag mitt pick och pack från Skåne och styr kosan mot Strömsholm och skolstarten nästa vecka på måndag!



Eilen sain harjoitella ratsastuksenopettajana olemista ja tänään lähden katsomaan estevalmennuksia. Kaipaan päivittäin tallille ja hevosten ääreen, joten onneksi koulu alkaa jo ensi viikolla. Loppuviikosta on siis aika pakata kamppeet ja suunnata nokka kohti Strömsholmaa ja uusia seikkailuja!

20.8.2015

Kiitos tästä kesästä. ♥

Sunnuntai-iltana sanoin jälleen hyvästit Vaasalle ja Suomen maalle lähtiessäni laivalla takaisin kohti Ruotsia ja uusia seikkailuja. Kiitos kaikille rakkaille tästä kesästä, I'm going to miss you!

Viikon ajan vietän aikaa täällä Skånessa ennen koulun alkamista Strömsholmissa.

 Tänään saan tehdä jotain mitä en ole PITKÄÄN aikaan tehnyt; Saan ratsastaa omalla, rakkaalla Cheerulla. ♥ Vähän jo jännittää miten poitsu on kehittynyt viiden (!) kuukauden aikana. Toivon mukaan saan myös julkaisukelpoista kuvamateriaalia blogiin. ;)
  

This was my summer in Finland;

Found a new friend; Tore! 

Chilling around the house with Daisy. 

Looking good at work, haha!

Workworkwork

Cousins "konfirmation" 

My Hero 

Lots of lofe 


I love my work, that's why I'm happy!

Going on a little adventure.. ;) 
Met my babyboy Cheeru again 

Fancypants going to work 

Great training with "my man" again!

It seems I've had a lot of time to take theese kind of pictures.. :D #selfiegirl


Workouts 5-6 times/week, you go girl!

He keeps surprising me with his greatness!

all the hard work starts to show off..

MY MAN came for a visit to Finland 

..So we went for adventures for a few days

Don't forget the cardio workouts once in a while! 

Daisy follows me everywhere, she guards me like I could disappear at any second..

Best thing on the whole planet. #horsegirlforever 

Red lips seemed to be "a thing" this summer

..and let's not forget all the friends and family I got to meet when i came back.
That was the best part of this summer. 

We were a great team, thanks for this summer girls!

No words needed for this feeling.


Last ride in Finland.. Thank you Tore and Rebecka for this great opportunity. 

My summer in Finland ended as a guest on the most beatiful and romantic wedding I've ever seen!

.. and ofcourse I got to meet my old friends again!



On Sunday it was time to say goodbye..

Mixed feelings for going back home to Sweden, but leaving half of my heart in Finland to family and friends.

One last bite of Finnish culture on the boat.