Hei,
pitkästä aikaa niinkuin yleensä, joten tuntui siltä että on taas aika avautua teille, haha. Nämä viimeiset kuukaudet ovat sujahtaneet ohitseni salaman vauhdilla ja koulun kanssa on ollut tekemistä korviin asti. Onhan niitä vapaapäiviäkin kertynyt, mutta silloin olen halunnut tehdä jotain aivan muuta kun istua tietokoneen äärellä.
 |
| Rakas Kikko ♥ |
Kouluhevosten puolella on tapahtunut aika paljonkin muutoksia. Noin kuukausi taaksepäin hevoseni Kikko oli yllättäen epäpuhdas meidän maanantain tunnilla. Tämä oli aika kova paikka minulle, koska Kikko oli se hevonen johon olin saanut luottamuksen ja varmuuden omaan ratsastukseeni. Seuraava ongelma ilmestyi myös kun koululla ei ollut estehevosta minulle sillä hetkellä, koska harmillisesti meillä on ollut paljon sairastapauksia. Sain kuitenkin liikutettavakseni rautiaan tamman Flash Dance, jonka kanssa pystyin kuitenkin olla mukana sileätyöskentelyssä tunneilla. Sain myös keskiviikon rataeste-tunnilla hypätä Caretin-nimisellä ruunalla pari hyppyä pitkääkseni rutiinin yllä.
 |
| Flash Dance |
Kaksi viikkoa sitten tapahtui taas hevosen vaihto. Minulle oli nyt löytynyt estehevonen. Tämä uusi tuttavuus oli ruuna nimeltä Ravaillac Ravven ratsastin ensimmäisen kerran itsenäisesti ja rakastuin täysin tähän upeaan hevoseen joka liikkui kuin unelma. Päätin silloin että nyt annan kaikkeni loppukokeisiin asti. En varmaankaan ole blogissa siitä kertonut, mutta hiipien henkinen muuri yllätti päähän esteratsastuksen suhteen ja olen tämän kanssa kamppaillut monta viikkoa aiemmin syksyllä. Muuri ei koostunut estepelosta, se koostui lähinnä siitä että pelkään epäonnistumista ja aiheutan silloin niin kovat paineet istelleni etten pysty enää mihinkään. Tämän muurin olin juuri saanut Kikon kanssa ylitettyä joten pystyin uskomaan että se onnistuu myös toisen hevosen kanssa.
 |
| Ravaillac |
Tämän viikon keskiviikkona meillä oli loppukoe esteratsastuksen kurssissa. Kurssin hyväksymiseksi on ratsastettava 110cm rata omalla kouluhevosellaan. Korkeamman arvosanan saamiseksi kuuluu tehdä hevosvaihto ja sen jälkeen ratsastaa osa radasta uudella hevosella. En ollut hirveästi tätä jännittänyt, ajattelin vain että teen parhaani ja otan sen niinkuin se tulee. Lähtöjärjestyksessä keskiviikkona olin toisena ja kun ensimmäinen aloitti alkoi taas paineet hiipiä esille. Ratsastuksessani sen näki aivan liian nopeasta vauhdista, liian lyhyeestä tiestä esteelle josta tuli kielto ensimmäisen kerran. Rata ei todellakaan ollut mitä parhain, mutta olin kuitenkin helpoittunut siitä että olin sen selvinnyt. Odottelin sitten siinä että muut neljä ratsastaisi jälkeeni ennen yhteistä keskustelua opettajan ja koetarkastajan kanssa. Keskustelun alettua tarkastaja pyysi minut ja toisen ryhmästä ratsastamaan radan uudellen. Tällöin olin jo luullut että olin valmis ja voin sanoa etten ollut enää valmis uuteen kierrokseen. Sain kuitenkin hypätä verkkahypyn ennen radan aloittamista mutta fiilis oli ihan kadonnut ja pala kurkussa päätin kuitenkin yrittää. Jokin kuitenkin meni pieleen kun ratsastin taas yhtä huonosti, kielto viidennelle esteelle ja sen jälkeen kaikki vaan murtui enkä pystynyt enää jatkamaan. Olin niin pettynyt itseeni ja tunsin itseni äärettömän huonoksi ja halusin vain hävitä maan alle..
Opettajamme Daniel sekä koetarkastaja Jens Fredricson sopi minun ja toisen luokkalaisen kanssa uuden päivän loppukokeelle. Ensi viikon perjantaille se taisi olla. Aamulla sain viestin että vaihdan hevosta taas ja nyt minulle tulee ruuna nimeltä Caretin, jonka olen hypännyt myös aiemmin. Se kai tuntuu ihan ok:lta. Ainut huono asia tässä on vain se, että motivaationi on kadonnut täysin. Tunnen itseni kunnon luuseriksi kun en sitä koetta läpäissyt.. ja TIEDÄN, se ei ole koko maailma! Mutta minua se ärsyttää kuitenkin. Noh, kai se siitä joskus selviää.
 |
| Ei paineita - vain minä,hevonen ja metsä. |
Olen ajoittain tuntenut paljon paineita koulun suhteen nyt viime aikoina ja tämä nyt lähinnä ratsatuksen suhteen. Teorian aineissa tiedän että voin saada korkeimman arvosanan jos päätän tehdä töitä sitä varten mutta ratsastuksessa tuntuu siltä että se on hyvin vaikeaa. Tiedän itse että en ole luokan parhaimmistossa ratsastajista mutta sen takia en ole täällä. Lähes kaikki pyörittää silmiään kun kerron että haluan käydä kolmannen vuoden ja lukea liiketoiminnan linjan, mikä tarkoittaa sitä että koulunkäynti on vain teoriatunteja. Siitä asti kun hain tähän kouluun, olen tietänyt mitä linjaa haluan käydä. Haluan tehdä enemmän hevosurheilun suhteen kun vain ratsataa. Haluan olla mukana vaikuttamassa ja tehdä töitä urheilumme suhteen, jotta saamme sen kasvamaan. Ensin täytyy vain selvitä tämä vuosi läpi. Mutta jos teen sen tiedän että saan tulevaisuudessa tehdä juuri sitä mitä olen aina halunnut.
On ehkä aika yrittää ottaa itseäni niskasta ja vetää itseni takaisin raiteelle, koska kukaan muu ei tule sitä tekemään. Välillä on vain tarve kertoa turhautumuksista helpoittaakseen paineita.
Näin lopuksi pari throwback-kuvaa, kun tunsin ratsastuksen olevan se "mun juttu". Kuulemisiin!
 |
| Rakkauta eläimeen ja urheiluun ♥ |
