Olen koko päivän tässä miettinyt mitä blogiin kirjoittaisin, postaukset pyörineet päässä mutten mitään ole saanut sanoiksi tänne. Aina tämä ikuinen ongelma.
Syyskuu vetää kuitenkin tällä hetkellä viimeistä tuntiaan. Minä näköjään vedän myös vedän viimeisiä energioita itsestäni tällä hetkellä, enkä tiedä kuinka hitossa saisin niitä lisää. Tämä väsymys joka on jatkunut monta päivää, alkaa rasittamaan toden teolla. EN HALUA OLLA VÄSYNYT. Siinä myös yksi syy miksen ehkä niin aktiivisesti jaksa postailla. En halua kirjoittaa negatiivisia postauksia kun niitä ei kyllä ole kiva lukea. Uskon tämän väsymyksen kuitenkin johtuvan siitä että kehoni ei halua kestää tätä psyykkistä, jatkuvaa stressiä. Myös äitini sanoi; "Ehkä sinulla on vähän liikaa tällä hetkellä?". Tiedän että minulla on liikaa, mutta valitettavasti en voi oikeen mistään enää karsia, kun olen kaiken "turhan" jo karsinut (biletykset, shoppailut, kahvittelut, kavereiden kanssa hengailut, salitreenit... lista jatkuu lähes loputtomiin). Minun täytyy jaksaa nämä kolme seuraavaa kuukautta, jonka jälkeen kaikki muuttuu helpommaksi. Päätin myös tänään että aion palkita itseni kunnolla JOS saan kaikki syksyn kurssit hyväksyttyä ja hoidan työni hyvin.
 |
| Hevoset Stadikalla-tapahtumasta. Ehkä reissu jonnekin uudenvuoden jälkeen tekisi hyvää? |
Takaisin kuitenkin arkeen ja elämän kuulumisiin! Eilinen estevalmennus peruttiin valmentajan äkillisestä sairastumisesta, joten sain mennä yksin. Ja sanotaan näin ettei ihan mennyt niinkuin strömsöössä.. :D
Olin laittanut C:n valmiiksi ratsastusta varten ja huomasin jo tallissa että se oli vähän kummallinen joten talutin sen riimunnarun kanssa kentälle. Noustessani selkään en ehtinyt kuin kävellä parisen metriä ennenkuin poni alkas hyppimään ja pomppimaan joka suuntaan eikä lopettanut millään. Kun sain sen vihdoin pysäytettyä hyppäsin alas selästä ja J tuli juosten juoksutusliinan kanssa. Ei muuta kuin heppa liinan päähän ja se oli menoa. C juoksi kuin viimeistä päivää ja annoin sen juosta molempiin kierroksiin että saisi höyryt päästeltyä. Jonkin ajan jälkeen nousin takaisin selkään ja ratsastin kaikki askellajit läpi, silloin se oli todella kivan tuntuinen. Syytän toki vain ja ainoastaan itseäni ja omaa tyhmyyttäni. En ole tajunnut että C:n kunto on parantunut huomattavasti ja niin myös sen lihakset, joten jos se on enemmän vapaalla (niinkuin viime viikolla) se kerää energiaa. No, nyt ainakin sen tiedän. Kantapään kautta oppii vaikka mitä. ;)
 |
| Eilisen ainut kuva, eihän se poni ikinä halua seistä paikoillaan :D |
Tänään ratsastin myös Cheerun, koska tunsin että halusin ratsastaa sen kunnolla eilisen jälkeen. Menimme estekentällä joka on kuivunut hyvin sateen jälkeen. Teimme paljon siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, sinne väliin lisäsin myös pysähtymisiä ja peruutusta. C ei vielä oikeen tuota peruutusta osaa selästä päin komennettuna, mutta tänään se alkasi tajuamaan ja sain sen moneen otteeseen peruutettua. Hyvä poika. <3 Laukkatehtävänä tänään oli nostot. Harjoittelimme nostoja molempiin suuntiin volitilla ja etenkin oikean suunnan nostot sujui mahtavasti, vaikka se onkin poitsun vaikeampi suunta. Treenien jälkeen kunnon loppukäynnit ja takaisin talliin. Tallissa hoito, ruokien laitto, herkut ja hyvän yön toivotukset ennenkuin lähdin kotiin.
Nyt olen kuitenkin iskän luona ja täällä ajattelin olla vähintään huomiseen. Huomenna ajattelin keksiä jotain kiinnostavaa postausta kun olen vapaalla, joten sitä odotellessa! Hyvää yötä. :)
 |
| Tunnustan.. Tänään mä luovutin. Ajattelin että ihan sama, ei kiinnosta mitä syön täll hetkellä. Sit kun olen taas paremmalla tuulella saan epäterveellisyydet unohtaa, mutta tässä olotilassa se on lähes mahdotonta. |
