@the moment...

Kämpän pakkausta.. Koko kämppä on aivan ylösalaisin..hehe. Onneksi voin tehä tätä koko päivän kun minulla on kerrankin vapaata!

Illalla tallille Cheerua liikuttamaan, nyt takaisin siivoamisen pariin!

"Ei, Olen helpoittunut. Saan lähteä toteuttamaan unelmaani."

Hektinen elämä. Kiire. Stressi. Univelka. Näistä elämäni on tällä hetkellä rakennettu ja siksi blogi on hiljaisella "tauolla". Samalla kun yritän hoitaa muuttohommia minulla on täyspäiväinen työ, oma hevonen ja vielä äitin muutto listalla mukana. Näiden lisäksi pitäisi myös yrittää muistaa nähdä kavereita ja viettää aikaa muun perheen kanssa... Sekä ehtiä tekemään kaikki muut arjen askareet.. Huh!

Tämän takia päätin että aion "asua laatikkomuodossa" nämä KOLME viimeistä viikkoa. Kyllä, lähdemme niin pian. "Asua laatikkomuodossa"-lauseella tarkoitan että aion jo pakata kaikki kamppeeni yhteen, jotta saisin vain nauttia ja olla viimeisen viikon tai ainakin viimeiset päivät. Tulen jättämään taakseni koko elämän jonka olen elänyt täällä, lähteäkseni kohti uusia haasteita ja mahdollisuuksia.Siitä puheenollen.. Eilen puhuessani hyvän ystäväni kanssa puhelimessa hän kysyi minulta; "Eikö sinusta tunnu rankalta tai vaikealta lähteä?". En ollut edes itseltäni sitä kysymystä kysynyt mutta en vastausta edes harkinnut. Vastasin hänelle; "Ei. Olen helpoittunut. Saan lähteä toteuttamaan unelmaani."

Päivän syvällisten sanojen jälkeen ajattelin kertoa pikkaisen kuulumisia Cheerulta. Meillä menee tällä hetkellä Cheerun kanssa hyvin!! ..vaikka elämäni onkin täyspäiväistä touhua aamusta iltaan. Viime viikolla meillä oli "estevalmennukset" taas pitkästä aikaa, mutta lähinnä teimme vain jotain helppoja tehtäviä saadaksemme rutiinin takaisin. Muuten olen myös yrittänyt tehdä C:n liikunnasta mahdollisimman monipuolista ja siinä olen mielestäni onnistunut yllättävän hyvin. Huomaa että intohimo ja motivaatio palaa kun tietää mitä tulevassa odottaa. Cheeru kehittyy päivä päivältä enemmän ja parasta on sen kanssa työskentely, koska se yrittää parhaansa ja on hyvin rehellinen sekä nöyrä hevonen. Ajoittain niitä tunnettuja "tinttaliisa-kohtauksia" ilmenee, mutta nekin häviää nopeasti kun sille näyttää kaapin paikan.

Paras C estevalkussa <3

Tänään on taas luvassa kaikenlaista tekemistä; sopimusten irtisanomista, kämpän siivoamista ja pakkaamista. H-hetki lähestyy aina vaan jokaiselta päivältä. Illalla luvassa Cheerun liikutus ja iltaruokinnat tallilla. Minulla on videoita treeneistä, kun saan kotona aikaiseksi leikkelen ne yhteen ja laitan tänne blogiin vähän matskua niin saatte nähdä taas Cheerun kehittymistä! Myös vähän viikko-ohjelmaa luvassa niin blogi täyttyy vähän postauksista taas! :)

Uuden elämän alku, osa 1

Olin päättänyt jo kauan sitten että riippumatta siitä mitä syksyllä tapahtuu aion muuttaa elämääni. Nämä viimeiset kuukaudet ovat menneet aivan penkin alle ruuan ja liikkumisen suhteen. Roskaruokaa tulee syötyä joka toinen päivä ja aina pitää jotain makeisia saada kaupasta mukaan.. Näitä vaihteita on ollut monia, välillä olen kunnollinen ja välillä en. Mutta eilen sain tarpeekseni.

Lähdin ihan spontaanisti kauppaan töiden jälkeen hakemaan vain jotain pientä kotiin, kun seuraavaksi huomaan etsiväni vaikka mitä kaupan hyllyiltä. Eilen tuli sellainen tunne etten enää halua elää näin, en enää halua syödä huonosti. Olen väsynyt kaikkeen valmisruokaan ja tulevaa varten tätä on muutettava. Ei siksi että olisin jotenkin lisännyt kiloja tämän takia (lähinnä ne on vähentynyt..), vaan siksi etten jaksa tätä tunnetta enää. Tunnen itseni niin ällöttäväksi syödessäni sellaista ruokaa, siltä että itse olis maannut siellä öljykeittimessä. Hyi! Tiedän myös että tulen jaksamaan PALJON paremmin jos syön terveellisesti ja kroppa voi hyvin.

Tämä on ensimmäinen askel kohti uutta elämää. Ajattelin etten voi koko elämääni muuttaa vasta syksyllä, jostain täytyy aloittaa jo nyt. Minulla on pitkä matka edessä, mutta hitaasti edeten uskon pystyväni muuttaa elämäntapaani pysyvästi, asia kerrallaan.

Haluan tämän tunteen takaisin!

Elämä tekee muutenkin mullistuksia tällä hetkellä.. Yömyöhään istuimme R kanssa hereillä suunnittelemassa mitä kaikkea pitää valmistella muuttoa varten, tällä hetkellä lista on jo 1½ A4:n sivua ja lisää tuuppaa tulemaan joka päivä. Ajattelin jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan sellaisia tavaroita jota en aio ottaa Ruotsiin mukaan ja vien ne sitten iskän luo. Haluan mielummin aloittaa ajoissa kuin liian myöhään, olen kuitenkin muuten semmoinen paniikkipakkaaja. :D

Hepparintamalla ei ole mitään silleensä erityistä. Treenaillaan ihan normaalisti niin paljon kun ehdin ja myös ilmojen mukaan. En ole halunnut lähteä rasittamaan Cheerua tuonne kuumuuten joten viikko tässä ollaan menty vähän rauhallisemmin ja myös Jasmine on käynyt liikuttamassa heppaa kun itse olen hukkunut töihin. Tänään illalla Vera aikoo koeratsastaa Cheerun, koska kiireisinä viikkoina tarvin henkilön joka myös voi ratsastaa Cheerulla jos en itse saa sitä aikaiseksi. Vera on kokenut nuorten hevosten kanssa mikä myös edesauttaa Cheerun kehittymistä hurjasti.

Cheeru 3wee ja talvi.. hehe :D

Lähiviikkoina meille varmistuu myös tarkka päivämäärä koska lähdemme ja en malta odottaa! En ole koskaan eläessäni halunnut että kesä menisi nopeasti.. tänä vuonna on aivan eri asia.

Haluaisitteko muuten että tekisin postauksen ulkomaille muuttamisesta hevosen kanssa? Kommentoikaa ihmeessä! :)

Elämän sekamelskaa ja mikä ihmeen hippologi..?

Huomenta!

Blogiin, naamakirjaan ja puhelimen välityksellä on virrannut lukuisia onnitteluja ja haluan vielä kiittää kaikkia. Tämä on minun unelmani jota syksyllä lähden toteuttamaan. Joka sekuntti kun ajattelen asiaa  ja ilon kyynel valuu poskellani olen kiitollinen tästä. Kiitollinen siitä että he oikeasti näkivät palavan haluni ja potentiaalini tänne paikkaan. 

Suunnilleen puolitoista kuukautta jäljellä, sen jälkeen meidän pitäisi olla jo matkassa. Olen ottanut nopeasti ohjat käsiini (koska nopeat syövät hitaat) ja meitä odottaa jo tallipaikka sekä asuntola Flyingessä, vielä samalla pihalla joten saan lähes kirjaimellisesti Cheerun "omaan pihaan". Samalla kun on haikeaa lähteä Vaasasta ja jättää kaikki, on myös uskomattoman ihanaa lähteä, uuteen paikkaan ja aivan yksin. Tätä olen tarvinnut jo pitkään.

Muutto ja työ pistää tällä hetkellä siis elämäni menemään täysillä eteenpäin, enkä paljon ehdi menneisyyttä haikailemaan.

Vuosi sitten en kyllä todellakaan olisi uskonut että elämäni tekisi tällaisen täyskäännöksen! 

Monia on mietityttänyt ja kysymyksiä on tullut että minne kouluun olen oikein menossa? Mikä on Hippologi?Nyt hyvät ystävät sen teille kerron!

Hippologikoulutus on Euroopan tai ehkäpä koko maailman ainut yliopistotasoinen hevosalan koulutus. Tätä ei voi verrata edes Suomen Ypäjään koska ne ovat aivan eri asioita (hevosihmiset kun haluavat sen vertailla ehkäpä juuri Ypäjään, mutta koska ne käsittää niin laajasti eri asioita se ei ole ollenkaan vertailukelpoinen). Koulutuksen pituus on yhteensä kolme vuotta; perustutkinto kestää kaksi vuotta ja kolmas vuosi on kandidaatintutkinnon suorittamista varten. Ensimmäinen vuosi opiskellaan Flyingessä etelä-Ruotsisissa, toinen vuosi Strömsholmenilla(lähellä Tukholmaa) ja kolmas vuosi joko Flyingessä tai Strömsholmenilla riipuen siitä mitä kandidaattitutkintoa on hakenut.

Koulutukseen hakiessa lukio täytyy olla suoritettuna. Ruotsi A-kielenä on pakollinen, ja jos sitä ei ole voi etäopintona lukea Svenska B jotta täyttää vaatimukset. Lisäksi sinun on täytynyt lukea biologiaa (lähes kaikki lukion kurssit) sekä yhteiskuntaoppia. Aikaisemmin vaadittiin myös kuuden kuukauden työkokemusta, nykyään se on vapaavalintainen mutta siitä saa hakutilanteessa lisäpisteitä. Täyttäessäsi hakuvaatimukset sinut kutsutaan päivänmittaiseen pääsykokeeseen, missä itsekin olin toukokuussa. Kokeessa ratsastetaan koulu- ja esteratsastusta, sekä esitetään hevonen maasta käsin. Hakutilanteessa vaadittava ratsastuksentaso on suurinpiirtein helppo B/110 cm.

Kokeet vaativat paljon treeniä, keskittymistä ja täysillä panostautumista. Minä elin ja hengitin hevosurheilua ja sisäistin kaiken mitä eteen tuli. En ole koskaan antanut itsestäni näin paljon kun tein tätä koetta varten.

Kolmen vuoden aikana koulussa opiskellaan kaikkea hevosiin liittyen; ruokintaa, jalostusta, fysiologiaa ja anatomiaa, ratsastuksen teoriaa, sairauksia, ensiapua, tallirakentamista jne. Tämän liisäksi kouluun sisältyy paljon käytännön asioita kuten tottakai ratsastusta(niin koulua kuin esteitä) nuoren hevosen sisäänratsastus ja nelivuotiaiden valmistelua laatuarvosteluun sekä paljon muuta. 

Tämä on minun unelmani. 

♥

"Pystyäkseen nousta korkeuksiin, sinun on ensin vajottava pohjaan"

Hyvä ystävät ja blogin lukijat,

vihdoin olemme tullut se aika. Aika, kun voin paljastaa teille ja kertoa mitä nyt tulee tapahtumaan.. Minun ja Cheerun tulevaisuudessa.

hehe.. normipäivä minä ja Cheeru :'D

Muistatte varmasti kun lähdin toukokuussa Ruotsiin pääsykokeisiin? Treenasin tätä varten ahkerasti sekä henkisesti ja fyysisesti. En kuitenkaan koskaan ehtinyt kirjoitella enempää kokeista tai tuloksista ajanpuutteen takia. Koetulokset tulivat kesäkuun alussa. Avatessani sähköpostin tuloksista jännitys kiristyi ja nähdessäni tulokset en ollut aivan tyytyväinen vaikka olinkin hyväksytty pääsykokeessa. Ajattelin etten kyllä niillä pisteillä pääse sinne. Lopulliset vastaukset olivat kuitenkin tulossa vasta heinäkuussa joten ei siinä mitään vielä voinut tehdä. Päätin kuitenkin työntää koko ajatuksen koulusta sivummalle.



Eilen istuessani Niinan luona Alman kanssa selasin randomisti puhelinta ja poistelin sähköposteja. Silmäni jumittui yhtäkkiä kuitenkin kiinni näyttöön ja sähköpostiin jossa luki "Antagningsbesked till hippologinriktningen", eli päätös valinnasta sinne kouluun.. Sydän alkoi tykyttämään tuhatta ja sataa, vaikka olinkin satavarma etten ollut sinne päässyt. Kerättyäni hetken rohkeutta, kirjauduin sisään hakuserverille minne tulokset ilmoitetaan.. ja meinasin pyörtyä. Näytössä, hakupaikan ja koulun kohdalla luki "VALITTU" suurella vihreällä tekstillä. En ollut uskoa silmiäni, luinko OIKEIN??? Sen jälkeen sekosin täysin; itkin ja nauroin samalla, hyperventiloin ja tulin hulluksi. APUA, minut on valittu sinne kouluun!!!

Olen NIIN onnellinen ja kiitollinen tällä hetkellä enkä voi vieläkään tajuta mitä on tapahtumassa ja se mitä tunnen on sanankuvaamatonta ja ihan uskomatonta. Tämä on kyllä yksi elämäni parhaimmista hetkistä ja en edes tiedä olenko koskaan iloinnut jotain asiaa näin suuresti. Toukokuussa lähdin kokeeseen asenteella;"minä osaan, minä pystyn siihen, minä tiedän mitä olen tekemässä" ja kirjoitin tänne "Kaikki on asenteesta kiinni ja myös siitä kuinka paljon sinä oikeasti sitä haluat." Minä halusin tätä niin paljon ja uskon myös siihen että jos OIKEASTI yrität ja annat kaikkesi olet sen ansainnut. 

Paras ystävä, sielunkumppani ja tiimivaljakko <3

Cheeru ja Anna, molemmat 5v. :'D

Tästä se siis alkaa, matka tulevaisuuteen. Paljon on tekemistä ja noin puolentoista kuukauden päästä olisi jo aika lähteä Ruotsin manteretta päin Cheerun kanssa kohti uusia seikkailuja. Silloin tänne blogiin tulee ilo kirjoittaa, koska saan teille kertoa kaikesta mitä teen ja voitte kuitenkin seurata miten meidän elämä siellä edistyy.

Paras <3

Kuulumisia!

Heippa kaikille! 

Blogissa on vietetty hiljaiseloa jo pidempään aikaan, mutta syystä. Omassa elämässäni tekemistä riittää taas aamusta iltaan; työt ovat alkaneet toden teolla ja kun en ole töissä olen joko tallilla, ystävien tai Hänen kanssa joten aikaa kirjoittamiseen ei kertakaikkiaan löydy. Välillä mietin tuleeko elämäni koskaan taas rauhoittumaan siihen tapaan että minulla on päiviä kun ei ole ollenkaan tekemistä? Tällä hetkellä ei kyllä siltä näytä.. Mutta en toki valita! Mielummin valitsen kiireisen elämän kuin tylsän. ;)

Rebecka tarjoili mulle ja A:lle illallista eilen! Tack bexii <3

Cheeru on pari viimeistä viikkoa ollut kevyeemmällä liikunnalla mutta muuten meidän treenit ovat sujuneet todella hyvin. Cheerulle on kasvanut paljon massaa hyvin lyhyeessä hetkessä, mikä on todella mahtavaa! Välillä se alkaa näkymään ratsastuksessa että hevosella on voimaa kun se saattaa keksiä jotain omaa jos sitä ei pyydä tekemään töitä kunnolla. Siinä on enemmän itselleni harjoittelua kun hevosta täytyy tästä edes oikeasti alkaa työstämään verrattuna mitä oma ratsastus on nyt ollut viimeisen vuoden aikana. Estepuolella olemme myös edistyneet sen verran että saisin alkaa kilpailukalenteria suunnittelemaan. Seuraaviin estekisoihin jota tallilla järjestetään aiomme osallistua! :)

Rakas <3

Huomenna huokaisen helpoituksesta, koska minulla on vapaapäivä. Vapaapäivä minulla ei toki tarkoita vapaata, se tarkoittaa vain lähinnä sitä ettei tarvi töihin mennä. Huomenna ajattelin lähteä ratsastamaan heti aamusta ja huomisessa aikataulussa on myös kämpän siivous, pientä shoppailua ja kavereiden kanssa hengailua.

Nojoo, lähenkin tästä pehkuihin että jaksan huomenna aamulla lähteä tallille, koska päiväksi on luvattu myrskyä ja haluan ratsastaa ennen sitä. Postailua tulee taas lisää kun kirjoitusaihetta löytyy! :)

One year has gone by..

Toinen kesäkuuta kaksituhattakolmetoista. Tasan vuosi sitten lähdimme pitkälle matkalle. Sanoin sinulle ehkä viimeiset hyvästit ja sydämeni särkyi. Kuinka voikaan sattua päästää irti parhaasta ystävästään, kuinka voikaan tuntea sen kivun niin henkisesti kuin fyysisesti. Muistan kuinka sydämeen sattui ja vieläkin sattuu jos asiaa ajattelen. Kaiken tämän takana oli kuitenkin se tarkoitus että ansaitsit parempaa. Ansaitsit sellaisen kodin missä tavoitteet eivät ole liian korkealla, niinkuin minun tavoitteeni olivat.

Olimme sinä ja minä melkein kaksi vuotta. Sain kokea kanssasi iloa, menestystä, edistystä ja onnea mutta myös epäonnistumisia, takapakkia, surua ja kyyneliä. Olen joka hetkestä kiitollinen koska joka hetki on opettanut minulle jotain. Ja vaikka tiemme erkanivat tulet aina olemaan se ensimmäinen. Mun pieni poni. <3

Tänäänkin kyynel valui poskella kun muistelen menneisyyttä ja päivää tasan vuosi sitten. Sain myös oppia että uskaltaessani päästä irti jostain tutusta ja turvallisesta sain kokea jotain uutta ja sain uuden ystävän, Cheerun. 

En ole tässä ehtinyt oikein postailla reissun jälkeen koska aikani on todellakin kortilla. Toivon kuitenkin pystyväni taas pikkuhiljaa alkaa kirjoittelemaan tänne, mä kaipaan sitä aika lailla. Työ ja muut askareet kun vaan vie kaiken aikani.. Noh, ehkä tämä tästä rauhoittuu. Tiedätte ainakin että täällä ollaan vielä hengissä.. ainakin melkein.. :D

Going home..

Bussissa matkalla Arlandan lentokentälle sekavin tuntein, puolet sielusta jää taas Ruotsia kaipaamaan kun toinen puoli haluaa jo takaisin kotiin hepan ja ystävien seuraan.

Tämä on ollut kaikilla tavoin hyvin kiinnostava ja erikoinen reissu, kerron varmasti enemmän kun pääsen taas kotosalle. See ya soon guys!

Good morning from Lund

Huomenta kaikille!

Elossa ollaan vielä vaikka joka paikka on tällä hetkellä kipeenä. :'D 

Istahdin äskettäin junaan ja olen nyt matkalla kohti Stokista, missä aion viettää pari päivää äidin ja Jonaksen luona ennen takaisinlähtöä Vaasaan. Tämä on kyllä todellakin ollut jännittävä reissu kun olen itse näin lähtenyt uuteen paikkaan tietämättä oikein mistään mitään ja aluksi ollut ilman yöpymispaikkaa jne..

Voin myös paljastaa teille että kokeet menivät hyvin, tai ainakin paremmin kuin mitä olin odottanut. En kuitenkaan viitsi olla liian positiivinen koska en tiedä mitä mieltä "tuomarit" olivat.. Pisteet kokeesta saan kuitenkin ensi viikolla tai viimestään kahden viikon päästä. Heinäkuussa vasta saa tietää lopputulokset joten kauan saa jännittää ja odoitella.

Nyt aion käydä hakemassa aamupalaa bistrosta ja vain nauttia aamuretkestä. <3

Rakastuin tähän paikkaan <3

Aamun sarastaessa Lundissa lähdin matkaan. Oi näkisittepä miten kaunista täällä on! 

Nyt se on menoa!

@vaasa airport

Byebye Suomi ja hello Sweden!! :)

Ajatusten sekamelska

Viimeinen päivä ennen lähtöä.. Ajatukset pyörii päässä ja olenkin ollut vauhdissa jo aamusta asti. Nyt olisi aika nukkua koska meidän estevalmennus siirettiin huomiseen aamuun.

Kannustusta itselleni koska minua jännittää aivan hirveästi. 

Jos tämä jää viimeiseksi postaukseksi ennen reissua niin toivon teidän lukijoiden pitävän peukkuja minulle! Tulen kyllä päivittämään blogia myös mantereen toiselta puolelta. Myös Instagramissa alkaa varmaan tapahtua, käykää seuraamassa @annaakarolina jos ette jo seuraa minua. ;)

En ole koskaan eläessäni..

.. Jännittänyt näin paljon tulevaisuuden kannalta. 

Ilo ja kauhu sekoittuu sisälläni kun ajattelen tulevaa viikkoa ja pääsykokeita. Itse matka tulee myös olemaan seikkailua itsessään kun lähden ensimmäistä kertaa aivan YKSIN, tuntemattomaan paikkaan. Kyllä tämä tästä. Lähden matkaan asenteella - "minä osaan, minä pystyn siihen, minä tiedän mitä olen tekemässä". Kaikki on asenteesta kiinni ja myös siitä kuinka paljon sinä oikeasti sitä haluat.

Tore & Cheeru  Kuva: Sofia Hongell

Kulunut viikko on mennyt hyvin Cheerun treenien suhteen. Nykyään ratsastan 4-5 kertaa viikossa ja alkaan jo huomata miten C kehittyy. Välillä meillä on ollut erimielisyyksiä ja uhmaikä pukkaa hevosella jo päälle, mutta loppupeleissä treenit ovat päättyneet hyvin sekä ratsastaja että hevonen tyytyväisenä. Tänään toki huomasin ratsastaessa että Cheeru on jonkin verran epätasapainossa lihaksenkasvun suhteen, koska on paljon heikompi ratsastaa vasemmassa kierroksessa eikä esim. laukka halua aina pyöriä kunnolla. No, onneksi se on nuori niin sen pystyy korjaamaan aika helposti.

Tyytyväisenä treenin jälkeen :) Kuva: Sofia Hongell

Viikonloppuna ohjelmassa on tallitöitä aamusta iltaan, ratsatusta, estevalmennusta ja valmistelua reissua varten. Toivon myös saavani valmentajalta hyviä vinkkejä kokeen suhteen. Kuvaajan olen myös hankkinut estevalmennuksiin mukaan joten siitä tulee varmastikin myös kuvia näytettäväksi. ;)

Cheerun ilmeet.. !! kuolen nauruun täällä näytön toisella puolella :'D

Reissuun lähden siis maanantaina iltapäivällä joten ehdin aamusta vielä käydä ratsastamassa viimeisen kerran. Tulevalla viikolla Jasmin hoitaa Cheerun ja valmentajani käy myös yhtenä päivänä ratsuttamassa poitsun läpi. Palaan Vaasaan to-pe välisenä yönä joten reissu jää lyhyeeksi. Netti minulla tulee kyllä olemaan käytössä joten postailen varmaan myös sieltä mantereen toiselta puolelta.

Nyt minun tosin täytyy käydä pehkuihin, koska huomenna herätys 05:30, yey!

Valmennus 10.5.2014 - KUVIA

Tässä ne nyt on; kuvat A-K:n estevalmennuksesta viime lauantaina. Joukosta löytyy vain pari hassua estekuvaa, kun Cheerun hyppytyyli välillä on vähä mikä on.. :D Mutta pikkuhiljaa!

Olen muuten tosi tyytyväinen sekä itseeni että Cheeruun tämän valmennuksen jälkeen. Aluksi näytti huonolta ja olin antaa periksi. Oma itseluottamukseni oli romahtanut pohjaan aikaisemman estevalmennuksen takia. Sain kuitenkin koottua itseni kasaan ja "se aito, oikea" Anna löytyi sisimmästäni ja ratsastin kuin viimeistä päivää. Lopputuloksena oli hevonen ja ratsastaja joka teki mahtavaa tiimityötä. Innolla odottelen taas seuraavia valmennuksia!

Ja vielä suuri kiitos Millalle kuvista! :)

Lempparikuva.. mun tuleva estetykki ♥

loppuraveja..

Tyytyväinen C - aivan ponin näköinen naamasta.. :D

Tästä se lähtee..

Viikko enää jäljellä!! Nyt treenailemaan, illalla tulossa kuvia viime viikonlopun valmennuksesta. ;)

Kun kova työ palkitaan..

Heinäkuu 2013 vs Toukokuu 2014

Se tunne kun huomaa kehityksen ja tietää olevansa matkalla kohti jotain sanankuvaamatonta, mahtavaa tulevaisuutta. Olen ikuisesti kiitollinen siitä että saan kulkea tämän matkan kanssasi. Olet paras asia mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. <3

Sateinen vapaapäivä ja "ahaa"-elämys

Sadetta. Huoh.

Oikeasti minä pidän aika lailla sateesta, se on niin rauhoittavaa ja puhdistavaa. Mutta tänään on väärä päivä sateelle. Päivän estevalmennus peruttiin (ja maneesissahan ei saa vielä hypätä) sekä olin luvannut itselleni että siivoaisin kämpän seuraavan kerran kun sataa. Sehän sattui siis sopivasti omalle vapaapäivälleni hehe.. Tänään ei ole sitten edes hevosta ratsastettavana koska Cheerullakin on vapaapäivä. Lähden kuitenkin pian käväisemään tallilla ja katsomaan että poitsu ei seiso ulkona ihan läpimärkänä. Sen jälkeen takaisin kotiin siivoamaan.

♥

Eilen huomasin itsessäni muuten todella kiinnostavan asian kun ratsastin Amariksella ensimmäistä kertaa. Amaris oli hyvin herkkä ja kuumuikin yhdessä vaiheessa todella paljon ja minulla kesti kauan ennenkuin ymmärsin miten sillä ratsastaisin. Siinä hetkessä tajusin että en edes ratsastanut.  Minä vain olin kyydissä. Seuraavaksi aloin miettimään miten minä ratsastaisin hevosen jotta saisin sen kuulolle. Olen vähä siis kadottanut sen "kunnon ratsastuksen" kun minulla on nuori hevonen. Nuoren hevosen kanssa riittää kun sen saa liikkumaan hyvin ja pikkuhiljaa voi alkaa muitakin asioita pyytämään, kun taas "valmiilla", kokeneemmalla hevosella on jo kaikki opetettu ja kunto ja lihakset on kohdallaan, niitä siis täytyy oikeasti RATSASTAA saadakseen ne kuulolle. Tajutessani tämän koko lopputreenit meni Amariksella odotettua paremmin ja olin itsekin aivan ihmeissäni kuinka tuollaiset asiat voivat jäädä unholaan.

17.6.2013 - Cheeru 3½-wee vauva :)

Olen päätynyt siihen että nuoren hevosen ratsastamisessa on sekä hyviä ja huonoja puolia etenkin ratsastuksen suhteen. Jos minulla tulee vielä mahdollisuus pitää kahta hevosta samalla kerralla (nuorta sekä kokenempaa) aion ottaa sen. Näissä olosuhteissa budjettini ei välttämättä sitä salli. Syksyllä voin ehkä harkita sitä uudestaan, mutta ainoastaan aika osaa sen näyttää.

Nyt tallille, lisää postausta myöhemmin! :)

#13days - Viikkosuunnittelua

Aina viikko-ohjelmat ei mene aivan nappiin asian tai toisen takia, mutta näin olen viikon ainakin tähän asti suunnitellut;

C:llä oli talvella hauskaa estevalmennuksessa ;)

Maanantai:

C: juoksutus 20min

Tiistai

C: ratsastus 40 min (siirtymisiä, tempovaihtoja, voltteja, kuuliaisuutta)
Risto: volttityöskentelyä, siirtymisiä, kouluohjelmat

Keskiviikko

Kengitys aamulla

C: ratsastus 30-40min(tehtävä)

Ajatelkaa ett meilläkin on kohta vuosipäivä.. 

Torstai

C: ratsastus 20-30min (kevyt jumppaus)

Amaris: läpiratsastus, tunnistella uusi hevonen

Perjantai

C: kevyt juoksutus;"Vapaapäivä"

Amaris: estevalmennus

... ja pian lähes vuosi siitä kun Riksu lähti.

Lauantai&Sunnuntai

C: Yksi päivä valmennus(este), toinen läpijumppaus

Dakota (sunnuntai): ratsastus (vaativa tehtävä)

Ja tämän lisäksi sitten vielä työvuorot ja kaikki muut elämän asiat.. ;)

#14days: Elämän ja kuoleman välillä leikkimistä - koska aina ei vaan voi onnistua

Istuessani alas ja avatessani koneen kiroan itsekseni sitä, kuinka usein unohdan venytellä kovan ratsastustreenin jälkeen. Salilla käydessäni venyttelen AINA treenien päätteeksi kun taas tallilta tullessani en venyttele lähes koskaan. Pitäisipä alkaa skarppaamaan tai vaan purra hampaat yhteen ja kestää kipua (niinkuin teen tällä hetkellä hehe..)

Uusi viikko on päässyt aloilleen ja niin myös minä! On todellakin ihanaa aloittaa viikko kahdella vapaapäivällä ja viettää lähes koko päivän tallilla. Cheerun treeniviikko alkoi eilen kevyeesti juoksutuksella n.20 minuuttia ilman sivuohjia. Tänään taas jumpattiin maneesissa joku 40 min. tehden paljon siirtymisiä, voltteja, tempovaihtoja jne kaikkia ihan perusjuttuja. Tänään huomasin myös kuinka herkkä C oikeesti on istunnalleni ja kuinka paljon se myös vaikuttaa siihen. Laitoin samalla myös merkille sen että poika kehittyy pikkuhiljaa yhä enemmän tasaiseksi ja varmemmaksi jaloistaan sekä koko kropastaan.

Rakkautta ♥

Väsynyt C klo 9 aamulla ja uusi loimi joka näkyy varmaan 2km säteellä.. :D

Tänään treenasin myös Ristolla joka oli hankalalla tuulella. Alussa oli tavallista jäykempi ja heitteli päätään ties minne eikä oikein halunnut kuunnella. No, pitkän tsemppauksen jälkeen sain sen vihdoin pehmeäksi ja kuuliaiseksi ja jopa melkein LIIAN herkäksi. :D Harjoittelimme paljon siirtymisiä voltilla ja keskityin taas paljon siihen miten itse istun siellä hevosen selässä. Suurin ongelmani on kädet. Ne ei vaan halu pysyä hiljaa joillakin hevosilla, en vain tiedä miksi. Jos yritän pitää ne paikoillaan vaan jäykistyn koko kropasta.. mutta onneksi harjoittelu tekee mestarin! Ratsastin myös paljon harjoitusravissa, ja Ristolla sitä on hyvä treenata, sillä kun on hyvin ylöspäinsuuntautunut,pomppiva askel, nimimerkillä "nyt on p*rse aivan rikki".

Ja muistaakseni tänään ensimmäistä kertaa olin niin poikki ratsastuksen jälkeen että meinas laatta lentää ja päässä huimasi.. Tuli siis aika kunnolla vissii reenattua.. :D

Ristolainen päivän treenien jälkeen

Ja lopuksi siihen mistä en kyllä oikeasti edes haluaisi puhua; sunnuntain estevalmennuksesta Dakotan kanssa. Haluan vain unohtaa koko tunnin joka oli osittain elämän ja kuoleman välillä leikkimistä ja vajota maan alle. En jaksa tarkemmin selostaa mitä siellä oikein tapahtui mutta hauskaa se ei todellakaan ollut ja itku kurkussa tsemppasin loppuun asti. 

Tässä kuitenkin pari Antonian räpsimää kuvaa valmennuksesta;

ollaan  jo toukokuussa ja mulla on talvitakki päällä.. ?!?!

tässä oltiin vissiin vielä hyvällä tuulella.. :D

Jälkeenpäin tulin myös ajatelleeksi sitä ettei minun kannata ottaa liian suuriakaan riskejä nyt ratsastaessa. Jos lennän hevosen selästä ja satun poikkaisemaan jonkun raajan saan heiluttaa hyvästi koulun pääsykokeille ja sitä en todellakaan halua tehdä.

No, uusin ottein tällä viikolla uuden hevosen kyydissä. Luultavasti luvassa kahdet estevalmennukset ja toinen niistä on Cheerulla. En malta odottaa! Kiinnostaisko ehkä ketään tulla kuvaamaan? ;)