Estevalmennus - Video

Eli tässä on videota viime viikon estevalmennuksesta.

Tehtävän tarkoituksena oli hypätä ravissa ja laukata esteiden välissä. Todella hyvä harjoitus joka sai hevosen herkistymään ja kuuntelemaan ratsastajan apuja.

Omasta puolestani oli alussa väärinkäsitys kun en ratsastanut Cheerua tarpeeksi paljon eteenpäin ja sen takia se oli "laiska"(edellisessä valmennuksessa kun keskityimme paljon siihen että se ei polkisi omia etukoipiaan ja ratsastus oli paljon "rauhallisempaa" silloin). Opin tämän tunnin aikana ratsastamaan Cheerua niin että se sai takajalat alleensa ja hyppäsi oikealla tavalla käyttäen selkälihaksistoa ja takajalkojaan.

Paras poni. <3

Tavallista rauhallisempi torstai

(..Lukuunottamatta sitä faktaa että ulkona puhaltaa sen verran että tuuli melkein vie mennessään,heheh.. )

Sellainen torstai kun ehdin tehdä myös muutakin kun vain niitä asioita mitkä ovat eniten oleellisia. Tänään tosin on myös vähän erilainen torstai. 25.päivä syyskuuta. Tämä tarkoittaa että olen asunut Ruotsissa tasan kuukauden verran. Olen alkanut kotiutumaan kunnolla ja voin vieläkin kehua sitä kuinka viihdyn täällä. Sieluni lepää rauhassa vaikka päivät ovat ohjelmaa täynnä aamusta iltaan.

Postausten ajoittaminen on toki yksi suurimmista haasteista tällä hetkellä. Haluaisin kirjoittaa niin paljon ja ideat pursuavat joka suuntaan. Aika tosin ei anna periksi millään ja "vapaa-ajan" iskiessä täytyy tehdä muita asioita. En tiedä jos tästä lähtien tekisin videopostauksia, mielipidepostauksia random asioista tai näitä yhteenvetoja tai jotain ihan muuta.. ehdotuksia?

Kuvia ehdin kuitenkin aika-ajoin räpsimään, joten tässä pientä kuva-saldoa;

Kävimme Marietorps Ridsport - nimisessä hevostarvikeliikkeessä viime viikolla ja paikka missä se sijaitsi oli lähes satumainen.. aivan älytöntä!

Hiukset saivat lisäpotkun viime viikonlopun kunniaksi kun vihdoin päätin värjätä ruman tyvikasvun pois hehe..

Viime lauantaina olin myös toimihenkilönä 4-vuotiaden esteratsastuksen semifinaali-karsinnoissa Breeders-viikkoa varten. Sain m.m. nähdä livenä metrin etäisyydellä Satu Liukkosen suoritukset monella hienolla nuorella!

Talliin saapui viikonloppuna myös uusi "vauva" joka on Cheerua nuorempi.. Cheeru ei siis saa olla enää tallin söpöliini :D

Meillä on myös uusi juoksutus-systeemi, koska mielestäni on hankalaa juoksuttaa sivuohjilla (lue:olen laiska enkä halua käyttää niitä aina juoksuttaessa.. ) ja tässä on sitten helpompi väline juoksutusta varten!

Viikonlopun aikana kävin myös valmentajallani ahkeroimassa; heinäpaalien latoamista ja tallin yleistä hoitamista. Kuvassa näkyy valmentajani kilpahevonen Sune, jonka myös liikutin maastolenkillä sunnuntaina.

Sain myös hiljattain hankittua ensimmäisen piképaitani koulun logolla koristeltuna. Meillähän on hyvin tarkka "dresscode" siitä mitä vaatteita saamme käyttää talleissa täällä.

Täällä on se hyvä asia, että mikään päivä ei ole samanlainen. Kaikki päivät ovat aivan erilaisia ja koko ajan oppii jotain muuta. Huomaan heti, kuinka täällä ruotsissa hevosurheilu on niin paljon edellä ja siksihän minä tänne tulin. Janoan oppia uusia asioita, kerään kaiken tiedon mikä lähettyvilleni tulee, prosessoin sen ja vertaan omaan ajattelumaailmaani. Jos nyt olen jo kuukauden aikana oppinut näin paljon, en malta odottaa kuinka paljon tulen oppimaan kolmen vuoden aikana.

Minulla on muuten video valmiina viime viikon valmennuksista, yritän heittää sen tänne blogiin vielä tänään (illemmalla). Tälle viikolle ei harmikseni valmennuksia tullut kun valmentajani on saikulla. Odottelemme siis ensi viikkoa innolla!

Nyt täytyy rientää talliin siivoamaan että poni pääsee vielä tänään sisälle, hehe. ;)

Flyinge by Night

Kirjoittaessani tätä postausta näin lauantai-iltana kello on jo puolen yön aikaa Suomen puolella, makaan sängyllä huoneessani väsyneenä mutta koska en ole postaillut ikuisuuteen ajattelin tehdä sen nyt.

Heippa vaan kaikille! Pahoittelen todella tätä hiljaiseloa kuten aina, täällä aika vaan rientää enkä käytä tietokonetta tällä hetkellä lähes ollenkaan..

Olen kohta asunut Ruotsissa kolme viikkoa. Haluatte varmasti kuulla mitä mieltä olen tästä..?

..Minä RAKASTAN tätä paikkaa ja viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin! Kartano jossa asun on mahtava, talli on upea ja ihmiset ihania. Cheeru on samaa mieltä, koska hän on aivan onnensa kukkuloilla ja se tuo mielelleni rauhan kun saan nähdä miten hyvin sillä on kaikki täällä.

I just love this place. <3

Koulua on tullut käytyä nyt kahden viikon ajan. Ensimmäinen koulupäivä vähän jännitti meitä kaikkia, onneksi lähdimme koko asuntolan porukalla kouluun yhdessä, joten tuntui siltä ettei aivan yksin tarvinnut täällä olla. Paljon uutta tietoa on tullut päivien aikana ja meillä on ollut laajasti erilaisia turvallisuuskoulutuksia ja muita infotilaisuuksia missä ollaan käyty läpi kaikki käytännön asiat mitä koulua ja koulutusta koskee.

No, mitä minä sitten touhuan täällä päivät pitkät? Koulupäiväni koostuvat yleensä teoriatunneista/klinikoista, tallitöistä (jos meillä on tallivuoroja kyseisellä viikolla) sekä tällä hetkellä valjakkoajosta. Noin kuukauden päästä minulla alkaa nuorten hevosten koulutus ja ensi vuoden alussa ratsastusosuus(este ja koulu). En ollut aluksi oikein innoissani tästä järjestyksestä ja ajattelin että ajaminen olisi aika "tylsää".. Mutta olin aivan väärässä ja mielestäni se on hauskaa! Saamme aluksi kokeilla vähän eri hevosia ennenkuin meille jaetaan omat hevosemme joilla sitten suoritamme jokaisessa osuudessa sekä kirjallisen ja käytännön päätöskokeen.

Ajelulle lähdössä Ohion kanssa. :)

Nuoret hevoset/Turvallisuus/Juoksutus/Ohjasajo/Lastausklinikka joka pidettiin perjantaina 

Koulun jälkeen minulla odottaa kotona tallin laitto (siivoukset, ruokinnat jne.) sekä Cheerun liikuttaminen. Yleensä olen valmis illalla 9-10 aikaan ja silloin olen kaatunut suoraan sänkyyn.

Vaikkei minulla ole koulussa tällä hetkellä ratsastusta, olen päässyt hyvin jatkamaan treenaamista Cheerun kanssa monipuolisin tavoin. Olemme ratsastelleet ulkokentällä, maneesissa ja maastossa, olen juoksuttanut kentällä, tehnyt maastakäsin työskentelyä ja käynyt "koiralenkillä" sen kanssa. Suunnitelmissa ensi viikolle on myös työskentelyä pellolla ja jossain vaiheessa myös reissu koulun laukkaradalle, aah!

Meillä oli myös ensimmäiset estevalmennukset viime  keskiviikkona! Valmentajana toimii Ulrika Stenson joka on kokenut kilparatsastaja (kuulemma kilpaillut Grand Prix- tasolle asti esteratsastuksessa). Hänellä on lähettyvillä talli mutta tallin ja pihanpitäjämme kanssa on sopimus että hän alkaa pitämään meille valmennuksia viikoittain. Tämä valmentaja sopi meille älyttömän hyvin ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Minulla on myös ekasta kerrasta videota joten jos löydän aikaa laitan sen tänne kommenttien ja selitysten kera.

Ulrica Stenson nuorten hevosten ryhmä; Minä&Cheeru sekä Linnéa&Sparven

Cheeru on myös vihdoin saanut oman tarhakaverin, 6-vuotiaan rautiaan tamman nimeltä Magical Isidora eli Dora. Nämä kaksi ovat lähes saman näköiset ja ne viihtyvät valtavan hyvin yhdessä - syövät jopa samasta heinäkasasta! Ihanat höpönassut. <3

Ensimmäinen päivä yhdessä :)

Olen myös ollut älyttömän tyytyväinen itseeni. Päätin tänne muuttaessani että minun täytyy tehdä jotan elintavoilleni ja olen pitänyt lupaukseni. Elän nykyään paljon terveellisemmin mutta pystyn myös rajoitetusti hellittämään viikonloppuna ja herkutella hyvällä omatunnolla.

Ruoka ja syöminen on nykyään hyvä ystäväni. ;)

Tässä on se mitä voin näin lyhyeesti kertoa, koska silmäni eivät halua pysytellä enää auki. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet, siksi haluankin jo peiton alle nukkumaan. En uskalla luvata koska postauksia tulee lisää, välillä voi olla että kirjoitan tihein aikavälein ja välillä en, mutta saatte vapaasti käydä katsomassa täällä jos olisin jotain kirjoittanut. ;)

Nyt nukkumaan, öitä!

Still alive!

Sängynpohjalla kuolemanväsyneenä. Päivät pyörii hullunmyllyn lailla aamusta iltaan. Lisää päivitystä yritän teettää jossain vaiheessa huomenna!

Godnatt! <3

Ensimmäinen ratsastus

Rebeckan sanoin; "Barbiehäst" ;)

Ensimmäinen ratsastus Ruotsin maalla on koettu tänään. Kevyt 20 minuuttinen "verkka" maneesissa (joka btw on aivan upea!!) tsekatakseen että hevonen on kunnossa ja totuttaakseen treeneihin paluuta. Poika alkaa onneksi olemaan taas oma itsensä sen uuvuttavan reissun jälkeen ja pääsemme jatkamaan koulutusta.

Mä vaan rakastan tätä paikkaa, kaikin tavoin. Cheeru on myös onnensa kukkuloilla. Vihdoin sieluni saa hetken rauhaa. Viihdyn täällä niin älyttömän hyvin, tämä paikka pääsi heti lähelle sydäntä. <3

Nyt täytyy painua peiton alle, huomenna odottaa aamuinen roadtrip Novan kauppakeskukseen asioita hoitelemaan. Gonatt kära läsare! <3

Muuttopäivä ja ensimmäiset päivät Skånessa

Hejsan alla kära läsare!

Pahin muuttokaaos on laantunut ja pääsen vihdoin istumaan hetkeksi alas kirjoittaakseni blogiin.Tätä postausta olette varmasti odottaneet, monet ovat jo kyselleet miten täällä menee ja jos edes olen hengissä.. Ja hengissä ollaan! :D 


Sunnuntai 24.8 aamu; Kello herättää 04:30 isän luona. Hoidan aamupuuhat ja hyvästelen veljeni, isäni ja koiran. Hyppään auton rattiin ja ajan keskustaan. Kämpälle tullessa hoidan viimeiset siivoukset ja pakkailut ja lähden Rebeckan kämpille. Tyhjäämme ensin hänen kämpän ja seuraavaksi minun kämppäni. Lopuksi suuntana talli, missä pakkaamme hevosten tavarat ja hevoset kyytiin. Cheerun kanssa pieniä ongelmia lastauksessa, onneksi olimme varanneet paljon aikaa joten lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin. Tästä alkoi meidän pitkä matka ja lastina minulla oli koko elämäni mukana (aivan kirjaimellisesti).

Sama päivä, noin kello 15.20; Saavumme Tampereen raviradalle, saamme hevoset ulos kopista juuri ennen kuljetusauton saapumista. Hevoset lastataan luksus-kuljetusautoon ja vilkutamme heille hyvästit. Ensimmäinen etappi paketissa. Kun hevoset ovat lähteneet matkaan, jatkamme ajelua Turkuun jossa lähdemme iltalaivalla Tukholmaan.

On the boat; happy girl going to Sweden! :D

namnam :)

Maanantai 25.8 aamu; Herätys soi klo 05:00 (Ruotsin aikaa). Kestää hetki tajuta että herään laivan hytistä ja olemme tunnin päästä Tukholmassa. Nousen, käyn suihkussa ja pakkaan laukkuni. Haemme R kanssa take away- aamupalat ja suuntaamme sen jälkeen autokannelle odottelemaan laivan saapumista satamaan. Pääsemme suht. nopeasti poistumaan laivasta ja kiemurtelemme läpi Tukholman keskustaa päästäksemme E4:lle - tie joka johdattaa meidät Ruotsin halki kohti Skånea ja Flyingeä.

.. Monen tauon, kinastelun, virheajon ja naurun päästä olemme vihdoin perillä kartanon pihassa missä tulen asumaan. Katson ympäri ja maisemat ovat kuin otettuja lasten kuvakirjasta. Niin käsittämättömän hieno paikka etten tiedä miten sitä kuvailisin. Tervehdin tilan omistajaa joka näyttää minulle paikkoja ja antaa huoneeni avaimen. Päätämme purkaa minun tavarat autosta ennen hevosten saapumista.

Huhhuh tätä tavaran määrää.. :D

.. Hevoset saapuvat tilalle pari tuntia myöhemmin. On ihanaa saada nähdä C, vaikka näky ei ollut kovin kaunis. Sen katse oli raukkamainen - reissu oli varmasti ollut rankka niin tottumattomalle matkustajalle. Onneksi se näytti muuten voivan ihan hyvin. Otimme hevoset talliin ja siellä Cheeru sai syödä ja juoda. Koska Rebeckan hevonen tulisi lähtemään, päätin päästää Cheerun ulos jo tarhaan ettei erosta tulisi liian raskas. Cheerun raukkamainen ilme muuttui iloiseksi kun se pääsi juoksentelemaan. Päiväni jatkui tästä vielä monen tunnin ajan ja olin aivan puhki päästessäni puoli kahdentoista aikaan yöllä nukkumaan.

Cheerun ensimmäinen tarhailu Ruotsissa :)

1200km ajettuna pitkin Suomen ja Ruotsin teitä sekä laivamatka takana ja vihdoin pääsin unelmapaikkaani. Vaikka reissu olikin todella rankka, oli se kuitenkin sen arvoinen.


Eilen oli periaatteessa ensimmäinen päivä täällä Flyingessä. Aamu seitsemältä hoidimme hevoset ja nukuin sen jälkeen puolipäivää. Loppupäivästä laitoin huonettani kuntoon, hoidin hepan ja kävin ruokaostoksilla. Cheeru sai olla vapaalla ja vaan nauttia. Huomaa kuinka paljon myös se rakastaa tätä paikkaa.

Rakas pieni vauvani <3

Tänään nousin samoihin aikoihin kuin eilen, kävin aamutallin hoitamassa ja järjestelin taas huonetta, joka alkaa nyt näyttämään jotenkin asumiskuntoiselta. Tunnin päästä lähden Lundiin asioimaan ja myöhemmin liikutan Cheerun, ajattelin varmasti juoksuttaa kevyeesti etten rasita sitä liikaa heti tuon pitkän reissun jälkeen.

Lumoavat maisemat keittiönikkunassa aamukahvia keittäessä.. <3

Tässä tuli taas pitkää tekstiä.. Mutta lyhyeesti sanottuna me voimme HYVIN (!!) ja viihdymme täällä. Täällä on aivan ihana olla. <3

Ajattelin että voisin ottaa paikasta kuvia/videota jos haluatte nähdä miltä täällä näyttää? Kommentoikaa! :) Nyt minun täytyy jatkaa puuhia täällä, vi hörs senare!

Byebye Finland <3

#2 days to go !!

Heippa!

Kuten olette huomanneet, blogi on ollut lähes koko kesän pidemmällä on/off tauolla, koska en ole ehtinyt kirjoittaa ja pitkien työpäivien päätteeksi ensimmäinen asia joka tulee mieleen tehdä ei ole taas koneen ääreen istuminen.. Tietokoneeni on siis periaatteessa seissyt pölyttämässä jossain nurkassa lähes koko kesän. Työt on kuitenkin laitettu pakettiin tasan viikko sitten, mikä tarkoittaa että ehdin taas elää "normaalia" elämää.. ainakin melkein! ;)

Mutta nyt hyvät ystäväni, en tullut puhumaan töistä. Vaan siitä että SE aika lähestyy!! Sunnuntaina (eli ylihuomenna, kääk!!) pakkaan itseni, hevoseni ja kaikki kamppeet autoon, suuntana Ruotsinmaa. Uudet seikkailut ja uudet mahdollisuudet. Jotenkin minun on vaikea uskoa tätä mutta toisaalta kuitenkin ei. Tämä on se asia mitä olen odottanut lähes koko kesän, laskenut päiviä ja huokaillut miksi aika ei voi mennä nopeammin. Nyt se päivä on kohta ovella ja helpoituksen huokauksen saa kohta vetää, koska tiedän kaiken olevan pian ohi. Tällä tarkoitan tottakai kaikkea stressiä, huolestumista, miettimistä ja suunnittelua.

Cheeru parturissa, tilannekuva <3
Photo by: Sofia

Ainoa huono asia muuttamisessa on hyvästit. I hate goodbyes.Olen monet hyvästit jo sanonut ystäville ja joka kerta se kirpaisee, kuin palan repisi sydämestä irti. Tiedän että hyvästit ei ole ikuisia, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä matkan varrella ehtii sattua. Kyllä muuttamisessa on toinenkin huono asia.. Pakkaaminen. Argh mitä rasittavaa puuhaa! :D Olen heittänyt menemään vaikka kuinka paljon tavaraa, leikkinyt hyväntekeväisyystätiä kaveripiirissä jakaen tavaraa joko ilmaiseksi tai aivan pilkkahinnalla. Nyt olen onnekseni tullut siihen pisteeseen että kämppäni ammottaa tyhjänä, muuttolaatikoita lukuunottaamtta. Voitte varmasti jo itsekin päätellä etten sielä enää asu. Oleskelen siellä vain päivisin, pakkailen ja silleen, mutta nukkumaan minun on pakko tulla iskäni luo kun kämpässä ei tosiaankaan sitä sänkyä enää löydy.

Kämpän olin laittanut aivan superkuntoon kun ne kävivät ottamassa siitä kuvia vuokra-ilmoitukseen..

Tänään teen viimeisen rehkimisen kämpässä, pakkaan kaikki jäljellä olevat tavarat ja siivoan koko asunnon. Sen jälkeen olen VALMIS. Ready to go. Parit kaverit täytyy toki vielä hyvästellä jne mutta muuten alkaa olemaan aika valmista hommaa. Inhottaa sanoa, mutta koko kesäni on ollut yhtä ylä-ja alamäkeä (enemmänkin sitä pohjaan vajoavaa) ja elämä on heittelehtinyt enemmän joka ikinen päivä kun olen muuttoa lähestynyt. Draamaa sinne, tänne ja vaikka mitä muitakin ongelmia. Pää ja kroppa on huutanut että ne haluaa muutosta, ne haluaa päästä pois. No, nythän minä pääsen ja tiedän etten tule katumaan päätöstäni.Vihdoin. Kuulostaa ehkä tyhmältä kun sanon vaan haluavani pois mutta tosiasia on etten tunne kaipuuta ja pelkoa. Se tunne, se intohimo että saan toteuttaa osan unelmaani ja lähteä tekemään sitä mitä oikeasti haluan voittaa kaiken pelon ja kaipuun tunteen.

Tässä tilanteessa nyt mennään, enkä enempää ehdi kirjoittelemaan koska sitten en saa koko päivänä mitään tehtyä. Ruotsissa yritän pitää postaustahtia yllä, kertoa mahdollisimman paljon kaikesta teille. Uusia ideoita postauksiin on jo päässäni syntynyt. Kai sitä pikkuhiljaa tässä alkaa jännittämäänkin tämä elämänmuutos.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Palaan blogin ääreen viimeistään kun olen saapunut Ruotsiin. :)

@the moment...

Kämpän pakkausta.. Koko kämppä on aivan ylösalaisin..hehe. Onneksi voin tehä tätä koko päivän kun minulla on kerrankin vapaata!

Illalla tallille Cheerua liikuttamaan, nyt takaisin siivoamisen pariin!

"Ei, Olen helpoittunut. Saan lähteä toteuttamaan unelmaani."

Hektinen elämä. Kiire. Stressi. Univelka. Näistä elämäni on tällä hetkellä rakennettu ja siksi blogi on hiljaisella "tauolla". Samalla kun yritän hoitaa muuttohommia minulla on täyspäiväinen työ, oma hevonen ja vielä äitin muutto listalla mukana. Näiden lisäksi pitäisi myös yrittää muistaa nähdä kavereita ja viettää aikaa muun perheen kanssa... Sekä ehtiä tekemään kaikki muut arjen askareet.. Huh!

Tämän takia päätin että aion "asua laatikkomuodossa" nämä KOLME viimeistä viikkoa. Kyllä, lähdemme niin pian. "Asua laatikkomuodossa"-lauseella tarkoitan että aion jo pakata kaikki kamppeeni yhteen, jotta saisin vain nauttia ja olla viimeisen viikon tai ainakin viimeiset päivät. Tulen jättämään taakseni koko elämän jonka olen elänyt täällä, lähteäkseni kohti uusia haasteita ja mahdollisuuksia.Siitä puheenollen.. Eilen puhuessani hyvän ystäväni kanssa puhelimessa hän kysyi minulta; "Eikö sinusta tunnu rankalta tai vaikealta lähteä?". En ollut edes itseltäni sitä kysymystä kysynyt mutta en vastausta edes harkinnut. Vastasin hänelle; "Ei. Olen helpoittunut. Saan lähteä toteuttamaan unelmaani."

Päivän syvällisten sanojen jälkeen ajattelin kertoa pikkaisen kuulumisia Cheerulta. Meillä menee tällä hetkellä Cheerun kanssa hyvin!! ..vaikka elämäni onkin täyspäiväistä touhua aamusta iltaan. Viime viikolla meillä oli "estevalmennukset" taas pitkästä aikaa, mutta lähinnä teimme vain jotain helppoja tehtäviä saadaksemme rutiinin takaisin. Muuten olen myös yrittänyt tehdä C:n liikunnasta mahdollisimman monipuolista ja siinä olen mielestäni onnistunut yllättävän hyvin. Huomaa että intohimo ja motivaatio palaa kun tietää mitä tulevassa odottaa. Cheeru kehittyy päivä päivältä enemmän ja parasta on sen kanssa työskentely, koska se yrittää parhaansa ja on hyvin rehellinen sekä nöyrä hevonen. Ajoittain niitä tunnettuja "tinttaliisa-kohtauksia" ilmenee, mutta nekin häviää nopeasti kun sille näyttää kaapin paikan.

Paras C estevalkussa <3

Tänään on taas luvassa kaikenlaista tekemistä; sopimusten irtisanomista, kämpän siivoamista ja pakkaamista. H-hetki lähestyy aina vaan jokaiselta päivältä. Illalla luvassa Cheerun liikutus ja iltaruokinnat tallilla. Minulla on videoita treeneistä, kun saan kotona aikaiseksi leikkelen ne yhteen ja laitan tänne blogiin vähän matskua niin saatte nähdä taas Cheerun kehittymistä! Myös vähän viikko-ohjelmaa luvassa niin blogi täyttyy vähän postauksista taas! :)

Uuden elämän alku, osa 1

Olin päättänyt jo kauan sitten että riippumatta siitä mitä syksyllä tapahtuu aion muuttaa elämääni. Nämä viimeiset kuukaudet ovat menneet aivan penkin alle ruuan ja liikkumisen suhteen. Roskaruokaa tulee syötyä joka toinen päivä ja aina pitää jotain makeisia saada kaupasta mukaan.. Näitä vaihteita on ollut monia, välillä olen kunnollinen ja välillä en. Mutta eilen sain tarpeekseni.

Lähdin ihan spontaanisti kauppaan töiden jälkeen hakemaan vain jotain pientä kotiin, kun seuraavaksi huomaan etsiväni vaikka mitä kaupan hyllyiltä. Eilen tuli sellainen tunne etten enää halua elää näin, en enää halua syödä huonosti. Olen väsynyt kaikkeen valmisruokaan ja tulevaa varten tätä on muutettava. Ei siksi että olisin jotenkin lisännyt kiloja tämän takia (lähinnä ne on vähentynyt..), vaan siksi etten jaksa tätä tunnetta enää. Tunnen itseni niin ällöttäväksi syödessäni sellaista ruokaa, siltä että itse olis maannut siellä öljykeittimessä. Hyi! Tiedän myös että tulen jaksamaan PALJON paremmin jos syön terveellisesti ja kroppa voi hyvin.

Tämä on ensimmäinen askel kohti uutta elämää. Ajattelin etten voi koko elämääni muuttaa vasta syksyllä, jostain täytyy aloittaa jo nyt. Minulla on pitkä matka edessä, mutta hitaasti edeten uskon pystyväni muuttaa elämäntapaani pysyvästi, asia kerrallaan.

Haluan tämän tunteen takaisin!

Elämä tekee muutenkin mullistuksia tällä hetkellä.. Yömyöhään istuimme R kanssa hereillä suunnittelemassa mitä kaikkea pitää valmistella muuttoa varten, tällä hetkellä lista on jo 1½ A4:n sivua ja lisää tuuppaa tulemaan joka päivä. Ajattelin jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan sellaisia tavaroita jota en aio ottaa Ruotsiin mukaan ja vien ne sitten iskän luo. Haluan mielummin aloittaa ajoissa kuin liian myöhään, olen kuitenkin muuten semmoinen paniikkipakkaaja. :D

Hepparintamalla ei ole mitään silleensä erityistä. Treenaillaan ihan normaalisti niin paljon kun ehdin ja myös ilmojen mukaan. En ole halunnut lähteä rasittamaan Cheerua tuonne kuumuuten joten viikko tässä ollaan menty vähän rauhallisemmin ja myös Jasmine on käynyt liikuttamassa heppaa kun itse olen hukkunut töihin. Tänään illalla Vera aikoo koeratsastaa Cheerun, koska kiireisinä viikkoina tarvin henkilön joka myös voi ratsastaa Cheerulla jos en itse saa sitä aikaiseksi. Vera on kokenut nuorten hevosten kanssa mikä myös edesauttaa Cheerun kehittymistä hurjasti.

Cheeru 3wee ja talvi.. hehe :D

Lähiviikkoina meille varmistuu myös tarkka päivämäärä koska lähdemme ja en malta odottaa! En ole koskaan eläessäni halunnut että kesä menisi nopeasti.. tänä vuonna on aivan eri asia.

Haluaisitteko muuten että tekisin postauksen ulkomaille muuttamisesta hevosen kanssa? Kommentoikaa ihmeessä! :)

Elämän sekamelskaa ja mikä ihmeen hippologi..?

Huomenta!

Blogiin, naamakirjaan ja puhelimen välityksellä on virrannut lukuisia onnitteluja ja haluan vielä kiittää kaikkia. Tämä on minun unelmani jota syksyllä lähden toteuttamaan. Joka sekuntti kun ajattelen asiaa  ja ilon kyynel valuu poskellani olen kiitollinen tästä. Kiitollinen siitä että he oikeasti näkivät palavan haluni ja potentiaalini tänne paikkaan. 

Suunnilleen puolitoista kuukautta jäljellä, sen jälkeen meidän pitäisi olla jo matkassa. Olen ottanut nopeasti ohjat käsiini (koska nopeat syövät hitaat) ja meitä odottaa jo tallipaikka sekä asuntola Flyingessä, vielä samalla pihalla joten saan lähes kirjaimellisesti Cheerun "omaan pihaan". Samalla kun on haikeaa lähteä Vaasasta ja jättää kaikki, on myös uskomattoman ihanaa lähteä, uuteen paikkaan ja aivan yksin. Tätä olen tarvinnut jo pitkään.

Muutto ja työ pistää tällä hetkellä siis elämäni menemään täysillä eteenpäin, enkä paljon ehdi menneisyyttä haikailemaan.

Vuosi sitten en kyllä todellakaan olisi uskonut että elämäni tekisi tällaisen täyskäännöksen! 

Monia on mietityttänyt ja kysymyksiä on tullut että minne kouluun olen oikein menossa? Mikä on Hippologi?Nyt hyvät ystävät sen teille kerron!

Hippologikoulutus on Euroopan tai ehkäpä koko maailman ainut yliopistotasoinen hevosalan koulutus. Tätä ei voi verrata edes Suomen Ypäjään koska ne ovat aivan eri asioita (hevosihmiset kun haluavat sen vertailla ehkäpä juuri Ypäjään, mutta koska ne käsittää niin laajasti eri asioita se ei ole ollenkaan vertailukelpoinen). Koulutuksen pituus on yhteensä kolme vuotta; perustutkinto kestää kaksi vuotta ja kolmas vuosi on kandidaatintutkinnon suorittamista varten. Ensimmäinen vuosi opiskellaan Flyingessä etelä-Ruotsisissa, toinen vuosi Strömsholmenilla(lähellä Tukholmaa) ja kolmas vuosi joko Flyingessä tai Strömsholmenilla riipuen siitä mitä kandidaattitutkintoa on hakenut.

Koulutukseen hakiessa lukio täytyy olla suoritettuna. Ruotsi A-kielenä on pakollinen, ja jos sitä ei ole voi etäopintona lukea Svenska B jotta täyttää vaatimukset. Lisäksi sinun on täytynyt lukea biologiaa (lähes kaikki lukion kurssit) sekä yhteiskuntaoppia. Aikaisemmin vaadittiin myös kuuden kuukauden työkokemusta, nykyään se on vapaavalintainen mutta siitä saa hakutilanteessa lisäpisteitä. Täyttäessäsi hakuvaatimukset sinut kutsutaan päivänmittaiseen pääsykokeeseen, missä itsekin olin toukokuussa. Kokeessa ratsastetaan koulu- ja esteratsastusta, sekä esitetään hevonen maasta käsin. Hakutilanteessa vaadittava ratsastuksentaso on suurinpiirtein helppo B/110 cm.

Kokeet vaativat paljon treeniä, keskittymistä ja täysillä panostautumista. Minä elin ja hengitin hevosurheilua ja sisäistin kaiken mitä eteen tuli. En ole koskaan antanut itsestäni näin paljon kun tein tätä koetta varten.

Kolmen vuoden aikana koulussa opiskellaan kaikkea hevosiin liittyen; ruokintaa, jalostusta, fysiologiaa ja anatomiaa, ratsastuksen teoriaa, sairauksia, ensiapua, tallirakentamista jne. Tämän liisäksi kouluun sisältyy paljon käytännön asioita kuten tottakai ratsastusta(niin koulua kuin esteitä) nuoren hevosen sisäänratsastus ja nelivuotiaiden valmistelua laatuarvosteluun sekä paljon muuta. 

Tämä on minun unelmani. 

♥

"Pystyäkseen nousta korkeuksiin, sinun on ensin vajottava pohjaan"

Hyvä ystävät ja blogin lukijat,

vihdoin olemme tullut se aika. Aika, kun voin paljastaa teille ja kertoa mitä nyt tulee tapahtumaan.. Minun ja Cheerun tulevaisuudessa.

hehe.. normipäivä minä ja Cheeru :'D

Muistatte varmasti kun lähdin toukokuussa Ruotsiin pääsykokeisiin? Treenasin tätä varten ahkerasti sekä henkisesti ja fyysisesti. En kuitenkaan koskaan ehtinyt kirjoitella enempää kokeista tai tuloksista ajanpuutteen takia. Koetulokset tulivat kesäkuun alussa. Avatessani sähköpostin tuloksista jännitys kiristyi ja nähdessäni tulokset en ollut aivan tyytyväinen vaikka olinkin hyväksytty pääsykokeessa. Ajattelin etten kyllä niillä pisteillä pääse sinne. Lopulliset vastaukset olivat kuitenkin tulossa vasta heinäkuussa joten ei siinä mitään vielä voinut tehdä. Päätin kuitenkin työntää koko ajatuksen koulusta sivummalle.



Eilen istuessani Niinan luona Alman kanssa selasin randomisti puhelinta ja poistelin sähköposteja. Silmäni jumittui yhtäkkiä kuitenkin kiinni näyttöön ja sähköpostiin jossa luki "Antagningsbesked till hippologinriktningen", eli päätös valinnasta sinne kouluun.. Sydän alkoi tykyttämään tuhatta ja sataa, vaikka olinkin satavarma etten ollut sinne päässyt. Kerättyäni hetken rohkeutta, kirjauduin sisään hakuserverille minne tulokset ilmoitetaan.. ja meinasin pyörtyä. Näytössä, hakupaikan ja koulun kohdalla luki "VALITTU" suurella vihreällä tekstillä. En ollut uskoa silmiäni, luinko OIKEIN??? Sen jälkeen sekosin täysin; itkin ja nauroin samalla, hyperventiloin ja tulin hulluksi. APUA, minut on valittu sinne kouluun!!!

Olen NIIN onnellinen ja kiitollinen tällä hetkellä enkä voi vieläkään tajuta mitä on tapahtumassa ja se mitä tunnen on sanankuvaamatonta ja ihan uskomatonta. Tämä on kyllä yksi elämäni parhaimmista hetkistä ja en edes tiedä olenko koskaan iloinnut jotain asiaa näin suuresti. Toukokuussa lähdin kokeeseen asenteella;"minä osaan, minä pystyn siihen, minä tiedän mitä olen tekemässä" ja kirjoitin tänne "Kaikki on asenteesta kiinni ja myös siitä kuinka paljon sinä oikeasti sitä haluat." Minä halusin tätä niin paljon ja uskon myös siihen että jos OIKEASTI yrität ja annat kaikkesi olet sen ansainnut. 

Paras ystävä, sielunkumppani ja tiimivaljakko <3

Cheeru ja Anna, molemmat 5v. :'D

Tästä se siis alkaa, matka tulevaisuuteen. Paljon on tekemistä ja noin puolentoista kuukauden päästä olisi jo aika lähteä Ruotsin manteretta päin Cheerun kanssa kohti uusia seikkailuja. Silloin tänne blogiin tulee ilo kirjoittaa, koska saan teille kertoa kaikesta mitä teen ja voitte kuitenkin seurata miten meidän elämä siellä edistyy.

Paras <3

Kuulumisia!

Heippa kaikille! 

Blogissa on vietetty hiljaiseloa jo pidempään aikaan, mutta syystä. Omassa elämässäni tekemistä riittää taas aamusta iltaan; työt ovat alkaneet toden teolla ja kun en ole töissä olen joko tallilla, ystävien tai Hänen kanssa joten aikaa kirjoittamiseen ei kertakaikkiaan löydy. Välillä mietin tuleeko elämäni koskaan taas rauhoittumaan siihen tapaan että minulla on päiviä kun ei ole ollenkaan tekemistä? Tällä hetkellä ei kyllä siltä näytä.. Mutta en toki valita! Mielummin valitsen kiireisen elämän kuin tylsän. ;)

Rebecka tarjoili mulle ja A:lle illallista eilen! Tack bexii <3

Cheeru on pari viimeistä viikkoa ollut kevyeemmällä liikunnalla mutta muuten meidän treenit ovat sujuneet todella hyvin. Cheerulle on kasvanut paljon massaa hyvin lyhyeessä hetkessä, mikä on todella mahtavaa! Välillä se alkaa näkymään ratsastuksessa että hevosella on voimaa kun se saattaa keksiä jotain omaa jos sitä ei pyydä tekemään töitä kunnolla. Siinä on enemmän itselleni harjoittelua kun hevosta täytyy tästä edes oikeasti alkaa työstämään verrattuna mitä oma ratsastus on nyt ollut viimeisen vuoden aikana. Estepuolella olemme myös edistyneet sen verran että saisin alkaa kilpailukalenteria suunnittelemaan. Seuraaviin estekisoihin jota tallilla järjestetään aiomme osallistua! :)

Rakas <3

Huomenna huokaisen helpoituksesta, koska minulla on vapaapäivä. Vapaapäivä minulla ei toki tarkoita vapaata, se tarkoittaa vain lähinnä sitä ettei tarvi töihin mennä. Huomenna ajattelin lähteä ratsastamaan heti aamusta ja huomisessa aikataulussa on myös kämpän siivous, pientä shoppailua ja kavereiden kanssa hengailua.

Nojoo, lähenkin tästä pehkuihin että jaksan huomenna aamulla lähteä tallille, koska päiväksi on luvattu myrskyä ja haluan ratsastaa ennen sitä. Postailua tulee taas lisää kun kirjoitusaihetta löytyy! :)

One year has gone by..

Toinen kesäkuuta kaksituhattakolmetoista. Tasan vuosi sitten lähdimme pitkälle matkalle. Sanoin sinulle ehkä viimeiset hyvästit ja sydämeni särkyi. Kuinka voikaan sattua päästää irti parhaasta ystävästään, kuinka voikaan tuntea sen kivun niin henkisesti kuin fyysisesti. Muistan kuinka sydämeen sattui ja vieläkin sattuu jos asiaa ajattelen. Kaiken tämän takana oli kuitenkin se tarkoitus että ansaitsit parempaa. Ansaitsit sellaisen kodin missä tavoitteet eivät ole liian korkealla, niinkuin minun tavoitteeni olivat.

Olimme sinä ja minä melkein kaksi vuotta. Sain kokea kanssasi iloa, menestystä, edistystä ja onnea mutta myös epäonnistumisia, takapakkia, surua ja kyyneliä. Olen joka hetkestä kiitollinen koska joka hetki on opettanut minulle jotain. Ja vaikka tiemme erkanivat tulet aina olemaan se ensimmäinen. Mun pieni poni. <3

Tänäänkin kyynel valui poskella kun muistelen menneisyyttä ja päivää tasan vuosi sitten. Sain myös oppia että uskaltaessani päästä irti jostain tutusta ja turvallisesta sain kokea jotain uutta ja sain uuden ystävän, Cheerun. 

En ole tässä ehtinyt oikein postailla reissun jälkeen koska aikani on todellakin kortilla. Toivon kuitenkin pystyväni taas pikkuhiljaa alkaa kirjoittelemaan tänne, mä kaipaan sitä aika lailla. Työ ja muut askareet kun vaan vie kaiken aikani.. Noh, ehkä tämä tästä rauhoittuu. Tiedätte ainakin että täällä ollaan vielä hengissä.. ainakin melkein.. :D

Going home..

Bussissa matkalla Arlandan lentokentälle sekavin tuntein, puolet sielusta jää taas Ruotsia kaipaamaan kun toinen puoli haluaa jo takaisin kotiin hepan ja ystävien seuraan.

Tämä on ollut kaikilla tavoin hyvin kiinnostava ja erikoinen reissu, kerron varmasti enemmän kun pääsen taas kotosalle. See ya soon guys!