I will be waiting.. ❤

Kohta on taas aika jatkaa meidän yhteistä matkaa. Tätä olen odottanut jo kauan. 

Pitkän pähkäilyn ja suunnittelun jälkeen Cheeru palaa luokseni noin kuukauden päästä. Meidän yhteinen taival edistymiseen saa jatkoa, odotan jo innolla tavoitteiden asettamista ja treenien suunnittelua. Uusi talli, uudet ystävät ja uudet, mahtavat valmentajat tulevat avuksi meidän matkaan. 

Koeratsastus 06/2013 - Cheeru 3½ v. 

Cheerun kotiinhaku 07/2013

Ensimmäisiä ratsastuksia kotona 08/2013

Estevalmennus kotona 04/2014 - Cheeru 4½ v.

Muutto Ruotsiin 08/2014

"Lainakodissa" 08/2015 - Cheeru 5½ v.  

Ratsastusvisiitillä lainakodissa 06/2016 - Cheeru 6½ v.

Paras, rakas C. 

I'll do anything and everything for you, because you deserve it. ❤

Kiitos tästä vuodesta Strömsholm ♥

Päivä venyi viikoiksi, viikko kuukaudeksi ja täällä sitä nyt ollaan - Hippologin toinen vuosi takana ja kaikki tentit ja käytännön kokeet hyväksyttyinä. Olen helpoittunut. Onnellinen. Vihdoin.

Minä & Stephanie, (tamma s.2007 i. Sandakan ei. Good Future)
kouluratsastuskokeen jälkeen 

Bara för att känslan var fantastisk.❤ Indigo, valack f.2008, e. Ludwigs Champion - Robin Z)

Ett filmklipp publicerat av Anna Karolina (@annaakarolina) Jun 4, 2016 kl. 12:01 PDT

Yllä kuvapätkä esteratsastuksen kokeesta

 Paljon verta, hikeä ja kyyneliä on vuodatettu vuoden aikana. Itsensä kaivamista kuoppaan ja sieltä ylös kapuaminen sekä yksin ja hyvien läheisten avulla. Ratsastus ei ole tuntunut yhtä ihanalta, koska kovan paineen ja stressin takia into ja motivaatio hävisi matkan varrella. Se oli lopulta vain jotain, mitä piti suorittaa pärjätäkseen. Tämän mukana hävisi myös itseluottamus ja usko itseeni. En ollut hyvä enkä koskaan tulisi olemaan tarpeeksi hyvä. Pelastukseni oli kuitenkin työharjoittelu. Kahdeksan viikkoa uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa. Olin ensin hyvin skeptinen työharjoittelulle, "enhän minä halua ratsastuksenopettajaksi" ajattelin itsekseni. Olin väärässä. Nämä kahdeksan viikkoa antoivat minulle enemmän kuin olisin koskaan uskonut.

Työharjoittelun aikana sain kuitin siitä mitä olin oikeasti viimeisen vuoden aikana koulussa oppinut. Sain kokeilla pätevyyttäni sekä hevosiin ja ihmisiin, huomatakseen miten paljon tietoa ja taitoa kannan mukanani. Huomasin miten muut ratsastajat osoittivat kunnioitusta ja jopa ihailivat pätevyyttäni. Me suomalaiset kun olemme tottuneet siihen että itseämme emme saa kehua ja kehu muiltakin on vaikea ottaa vastaan, oli tunne samankaltainen myös minulla alussa. Jossain vaiheessa tämä muuttui ja opin arvostamaan sitä mitä sain kuulla muilta. Itseluottamus ja usko itseeni sekä taitoihini ratsastuksen parissa tuli taikaisin. Ratsastus oli taas kivaa ja huomasin miten nopeasti kehityin kun lopetin turhan ajattelemisen.

Viikot vierivät ja lopulta näin itseni seisovan ratsastuskoululla viimeistä päivää pitämässä perjantaiaamun drop-in ratsastustuntia yhdelletoista oppilaalle. Tunnin olin valmistellut nopeasti edellisiltana, jättäen osan valmisteluista seuraavalle aamulle kun tietäisin oppilaiden osaamisasteen. Olimme maneesissa, koska ulkona satoi kaatamalla. Sade ropisi maneesinkattoon, korotin ääntäni jotta kaikki kuulisivat ohjeistukset. Yhdelle oppilaalle sain selostaa tunnin englanninkielellä. Tästä riippumatta tunsin itseni mukavanoloiseksi, koska tiesin että minä osaan.

Parhain työkumppani Laretto ♥

Kahdeksan viikon jälkeen oli aika jättää työharjoittelu taakseni. Ratsastuskoulua en toki jättänyt iäksi, koska töitä tarjottiin alkukesälle ja myös syksystä alkaen. Seuraavana odotti kuitenkin kaksi hektistä viikkoa Strömsholmassa - kaksi ratsastuskoetta, käytännön koe ratsastuksenopettajakoulutusta varten sekä suuri pino kotitehtäviä työharjoittelua koskien. Ratsastuskokeita varten tuli ratsastettua 2-3 hevosta päivässä ja jossain vaiheessa ehdin myös salilla käymään sekä vietin paljon aikaa luokkakavereiden kanssa. Loput ajasta piti yrittää syödä ja nukkua (viimeisin oli se vaikein osa, kun päässä pyörivät ajatukset eivät hiljenneet yölläkään). Nämä viikot eivät olleet helppoja, mutta jotain oli muuttunut. Olin päättänyt että annan kaikkeni kaikessa ja teen enemmän kuin parhaani, koska tiesin että minä osaan.

Perjantai ilta. Kaikki kokeet takana, hyväksyttyinä. Ainoa asia jäljellä oli päättäjäisillallinen hippologien ja opettajien kanssa. Ilta oli aurinkoinen, lähes taianomainen päivän kaatosateen ja ukkosen jälkeen. Iloa ja naurua, juhlamekkoja ja korkkareita. Herkullista ruokaa ja viihdyttävää ohjelmaa. Viimeinen ilta yhdessä luokan kanssa, tämän vuoden jälkeen puolet meistä lukee kolmannen vuoden Flyingessä ja toinen puoli jää Strömsholmaan. Hyvästelyt olivat tunteellisia, niin monta ihanaa ihmistä olen oppinut tuntemaan. Niin monet jotka iloitsivat puolestani ja kannustivat minua loppuun asti. Kiitos kaikesta. ♥

Olen jälleen takaisin elämäni paikassa, viettämässä ensimmäistä kesää Ruotsissa. Työt alkavat lähes viikon päästä maanantaina Flyingen koululla hevosten parissa. Tallitöitä, kesäkursseja, hevosten hoitoa ja PALJON ratsastusta on luvassa mahtavan työtiimin parissa. Uskon tästä tulevan aivan mahtava kesä!

Toki odotan jo syksyä.. Silloin elämäni kääntyy taas oikein päin.
Rakkaani tulee vihdoin takaisin. C ♥

Postaus suoraan sydämestä, ehkä siksi niin tunteellinen. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja myös pystyä katsomaan takaisin, muistaa tämän kamppailun. Ensi vuodesta tulee mahtava, eikä henkisesti yhtä vaikea (ainakaan koulun puolelta, lopustahan ei tiedä, hehe). Saan näyttää vahvan puoleni koulun penkissä teorian kursseja lukien ja tulevaisuutta valmistellen. Nyt aion kuitenkin nauttia tästä pienestä "lomasta" ennen kesän suurta uurtamista. ;)


Oikein hyvää kesää kaikille lukijoille! ♥

Glimpse of my life

Kun blogi ammottaa tyhjää, se tarkoittaa sitä että elämäni on täynnä kaikesta muusta. Tekemistä on ollut viime kuukaudet aamusta iltaan. Koulussa toisen vuoden päättyminen häämöttää jo, tiistaina alkaa kahdeksan viikon työharjoittelu jonka jälkeen kaksi viikkoa koulua ennen kesälomaa.

Eilen muutin takaisin Skåneen ja täällä siis tulen viettämään loppukevään (kahta kouluviikkoa lukuunottamatta) sekä kesän töissä ja syksyllä jatkuu kolmas vuosi Flyingessä! Nyt alkaa tuntua siltä että pikkuhiljaa voin alkaa rakentaa elämääni tänne. Ihanaa!

Voisin kirjoittaa aivan liian pitkän postauksen (niinkuin yleensä..) kaikesta mitä on viime aikana tapahtunut, mutta mielummin teen jotain muuta. Tässä siis pientä videopätkää elämästäni viime aikoina;

Hyvää pääsiäistä kaikille! :)

Elämää hippologina ja tietämättömille valaistusta koulutuksesta!

Hei taas rakkaat lukijat!

Aika on viime kuukausina suoraan sanoen valunut käsistä, on ollut valmistautumista joulua varten, koulutöitä, ratsastusta, salitreenejä, reissaamista sekä valitettavasti myös sairastelua osan tästä ajasta.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen viettänyt kahden viikon lomaa, ilman työvuoroja tai muuta "pakollista" tekemistä. Olin onnekas kun sain joulun ensimmäiset tallivuorot koululla, ja 23. päivä pääsin ajamaan Tukholmaan mamman & J:n luokse, missä myös veljeni oli viettämässä joulua. Joulupäivänä ajoin takaisin Strömsholmaan ja iltapäivällä lähdin junalla Skåneen, missä vietin loput puolitoista viikkoa lomastani ja olisin voinut jäädä sinne jatkamaan lomaa, hehe. ;)

Koulussa on estehevostet ja esseekurssi on vaihtunut kouluhevosiin ja nuoriin remontteihin (2011/2012 syntyneet) viikkoa ennen joulua, joten siitä lähtien olen jatkanut hippologitutkintoani enimmäkseen koulusatulassa, remppahevosilla pääsen onneksi vielä estesatulan kyytiin.

Saanko siis esitellä teille kevätlukukauden työkaverit;

Carneau

SWB

s. 2002

i. Carnute (SF) ei. World Cup II

Fiorentzia

s.2011

i. Belamour ei. First Wish

Tästä pikkuisesta on vähän vaikeampaa saada hyvää kuvaa, hehe

Tästä keväästä tulee varmasti hyvä näiden kahden ihanan elukan kanssa! Sivummalla jatkuukin Kikon hoito, hänellä kun sairastelu on jatkunut.. Toivottavasti tämä potilas toipuu pian ja saan aloittaa kuntoutuksen. Tämä herrasmies kun on sydämeni varastanut toden teolla. Voi kun voisin ottaa tämän mukaani kun muutan takaisin Skåneen.

Rakas Kikkoman eilisellä pakkaslenkillä (-22 astetta..) auringonpaisteessa ♥

Satuin tänän kirjautuessani Bloggeriin huomaamaan hurjan sivukatselun noin viikko taaksepäin ja liikenteen lähteenä olikin foorumi. Sattumoisilta löysin tämän keskustelun joka koski meidän koulua ja Hippologikoulutusta. Monet ovat kysyneet koulusta ja tulevaisuudesta alalla koulutuksen jälkeen. Huomasin myös osan "negatiivisia kommentteja" koulutuksesta ja siitä ettei tarvitse koulutusta lapioidakseen lantaa. Siitä voin olla samaa mieltä, ettei koulutusta tarvita lannan lapioimiseen, sitä voi kuka tahansa tehdä. Tässä koulussa ei kuitenkaan sitä opita, se on vain sivuseikka joka kuuluu hevosten jokapäiväiseen hoitoon! Samaan kategoriaan kuuluu myös hevosen muu jokapäiväinen hoito kuten harjaus, tarhaus, loimitus, ruokinta.. Ei opettaja seiso hengittämässä meidän niskaan ja opeta meille miten hevosta harjataan, se kuuluu hevoskokemukseen jota oletetaan että jokainen hippologiopiskelija omaa.

Me kaikki hevosihmiset haluamme harjoittaa hevosurheilua eri tasoilla. Osa meistä haluaa menestyä, kilpailla kansainvälisesti kiertäen maailmaa, osa meistä haluaa olla mukana tiimissä hevosenhoitajana niin kotitallilla kuin kisareissuilla, osa haluaa kouluttaa hevosia kuin toinen osa taas ratsastajia, osa haluaa kehittää hevosurheilua yhteiskunnassa korkeammalla tasolla työskennellen liittossa, osa haluaa johtaa tallia tai ratsastuskoulua kun taas osa meistä haluaa pitää hevosurheilun harrastuksena ja mielenparantajana ja osaa vapaa-aikaamme. Tämän sanoessani ei ole tarkoitus talloa kenekään näkemystä urheilusta, koska tiedämme että mitä juuri kerroin on totta. Jos siis kuulut tähän viimeiseen ryhmään, voin jo sanoa että Hippologikoulutus ei ole sinua varten, mutta sen varmasti itse jo tiedät. Jos tosin kuulut aiempiin ryhmiin, tämä koulu on todellakin sinua varten!

Tässä koulussa valmistumme moniosaajiksi hevosalalla ja kolmannella vuodella valitsemme suuntautumisen joko ratsastuksenopettajaksi (SRL2), hevoskouluttajaksi (nuoret hevoset, este-tai koulupuoli) tai tallin johtajaksi/taloushallintoa hevosalalle. Kahden ensimmäisen vuoden opiskelut koostuvat ratsastuksen (koulu, este, remonttihevoset/sisäänratsastus) sekä ajon lisäksi hevosen anatomiasta, fysiikasta, biologiasta (todella "leveä" kurssi), sairauksista, koulutuksesta, kengityksestä, ja pedagoogiselta puolelta johtajaroolia, kommunikaatiota, opetusmetodiikkaa (suoraan käännetty ruotsin "undervisningsmetodik"), oppilaskoulutusta sekä liiketaloutta, matikkaa, tieteellistä kirjoittamista ja muita yliopistopohjaisia kursseja. Ratsastusosuus on pääsykokeita ja ensimmäistä vuotta verratten toisena (sekä kolmantena) vuotena paljon haastavampaa. Joten jos pisteesi ovat matalat pääsykokeissa, saat valmistautua siihen että saat tehdä todella paljon töitä toisena sekä kolmantena vuotena pärjätäksesi koulussa. Tämän voin omalla kokemuksella vahvistaa, saan tehdä paljon töitä mutta tahdonvoimalla ja kovalla taistelulla itseäni vastaan tulen selviämään myös siitä.

Kuulostaako vieläkin siltä ettemme koulussa opi mitään järkevää? Tällä koululla on hyvät meriitit ja myös TODELLA hyviä yhteykisiä kansallisesti sekä kansainvälisesti. Jos sinulla on tarpeeksi halukkuutta pääset lähes minne vain yhteyksien avulla koululta. Eikö olekin mahtavaa!?! Vaikka sanotaankin että kokemus on tärkeää, ajattele että sinulla on koulutus työhösi ja pystyt näyttää myös kokemuksella että olet osaava, silloin sinulla on kaksinkertaiset mahdollisuudet menestyä.

Mutta, tämän voin myös sanoa.. Suomessa hevostutkimuksella ei välttämättä pääse yhtä pitkälle kuin muualla maailmassa ja tämän on todella surullista. Suomessa kun ei hevosurheilua oteta vakavasti raviurheilusta pois katsoen. Voin myöntää ettei minulla ole suunnitelmia palata Suomeen koulun jälkeen, koska siellä ei ole hevosalalle riittävästi töitä haluamassani muodossa.

Huhhuh sitä muuttotavaran määrää..

Hevosurheilu on ja tulee varmasti aina olemaan urheilulaji joka on kallis ja harva tällä urheilulla rikastuu. Jos haluat rikastua, lue lääkäriksi tai lakimieheksi. Mutta, jos haluat maailman ihanimman työn jossa oikeasti viihdyt joka päivä ja saat keskimääräisen palkan tämä homma on sinua varten.

Minä taas, olen yksi näistä pilvillä seilailevista, joka haluaa paremman palkan työstäni. Minä en tosin halua olla tallissa töissä aamusta iltaan hoidellen hevosia. Minulla on tähtäys korkeammalle. Siksi olen valinnut että aion lukea kolmannen vuoden taloushallintoa/tallijohtajaksi. Haluan päästä vaikuttamaan hevosurheiluun ja olla mukana kehittämässä sitä parempaan suuntaan. Haluan myös työskennellä johdossa joko ratsastuskoululla tai meidän koululla Flyingessä. Se olisi unelmatyö.

Kaikilla on eri tavoitteet elämässä ja kaikki haluavat eri asioita. Mollaajat ja muut kateelliset ovat niitä jotka eivät välttämättä tiedä tavoitteitansa tai pelkäävät tehdä valintoja. Älä kuuntele heitä. Minä tein valintani kaksi vuotta sitten. Se on vieläkin elämäni paras valinta.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

When life gives you lemons, make some lemonade.

Kun kerrankin päätät olevasi vähän spontaani ja tehdä jotain ilman suurempia suunnitelmia, koko homma suksii kuuseen..! Argh 

Tilasin torstaina äkkilähdön junalla Skåneen perjantaille, tuntui että halusin viettää aikaa A:n kanssa kun minulla ei viikonlopuksi muitakaan suunnitelmia ollut. No, juna lähti eilen Kolbäckistä 15:45 ja minä iloisena istahdin junaan ja ajattelin että tänä iltana saan taas nähdä A:n. Klo 16:09 juna saapuu Eskilstunaan ja kuski ilmoittaa ettemme ole saaneet lähtövaloa Norrköpingistä (missä minun oli tarkoitus vaihtaa juna ja jatkaa Skåneen). Jäämme paikoillemme melkein kahden tunnin ajan ja saamme kuskilta ilmoituksia vartin välein siitä, että junaliikenteessä valtaa täysi kaaos myrskyn takia. Vähän ennen kuutta kuski ilmoittaa että tämä juna ei enää jatka eteenpäin ja että meidän täytyy itse hankkia kyyti eteenpäin tai takaisin mistä tulimme. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, vihainen ja pettynyt.. Onneksi en ollut päässyt kauas Strömsholmasta, joten Sara pystyi minut hakemaan. Siinä vaan koko viikonloppu oli pilalla. Voin teille ohjeistaa että kaukosuhteet kannattaa välttää niin kauan kuin se vain on mahdollista! 

Väsynyt lauantaiaamu, yksin pimeässä.. hehe

Nyt tuli vuodatusta ei-hevosrintamalta, mutta ehkä sekin välillä kiinnostaa? Uskon että teistä lukijoista ainakin osa on sellaisia jotka ei hevosia harrasta?? En voi siitä olla varma, mutta luulen niin. ;)

Sitten takaisin hevosrintamalle! Keskiviikkona saimme lisätietoja meidän loppukokeesta. En ollut saanut siitä hylättyä, mutta opettajat halusivat nähdä minut toisella hevosella. Tällä viikolla minulla siis oli Caretin, joten oli aika näyttää miten sen hevosen kanssa toimin. Rata meni tällä viikolla paremmin mutta sekään ei vielä riittänyt. Olen vieläkin hyvin pettynyt itseeni, koska en ole tarpeeksi kokenut sillä tasolla. MUTTA.. Tämän takia olen nyt saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden, jota ei tarjota kenelle tahansa.. En tiedä paljonko uskallan näin etukäteen kertoa mutta tästä tulee hyvin jännittävät viikot ennen joulua!! Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja jaan sen teidän kanssa myöhemmin.. ;) Tämän mahdollisuuden saadessani minun kuuluisi siis suorittaa loppuosa kokeesta ennen joulua.. ja toivon todellakin sen onnistuvan!

Alkuviikosta meillä oli lunta ja pakkasta, nyt on sateista ja tuulista.. Kerrankin haluaisin talven takaisin!!

Mieleni rauhoittaja ja elämäni parantaja tällä hetkellä on kuitenkin maailman paras Kikko. Olen totaalisesti rakastunut tähän hevoseen ja en halua päästää siitä irti. Kikko on tällä hetkellä kuntoutuksessa ja minun vastuulla, joten hoidan ja ratsastan sen päivittäin. Se jopa tunnistaa minut kun haen sen ulkoa tai karsinasta ja se tulee höristen vastaan. Kikko ei normaalisti ole sellainen hevonen joka rakastaa pussailu- ja rapsutushetkiä (se on tämmöinen "oikea miesten mies",hehe), mutta jotain syystä se on alkanut pitämään siitä minun kanssani. Tämä hevonen on yksi niistä ainutlaatuisista hevosista, joka on koskettanut sydäntäni ja jättänyt sinne jälkensä. Ihana, paras, rakas Kikko. Haluan ottaa tämän hepan mukaani muuttaessani Skåneen keväällä. Minulle tulee varmasti ikävä häntä, siitä olen varma.

First Kikkoman ♥

Tämän viikon loppuessa ensimmäinen jakso koulussa on ohitse. Tänään lähetän myös esseeni puunpurennasta tarkastukseen ja olo siitä on hyvä, koska olen kerrankin tehnyt jotain mistä olen todella tyytyväinen. Tämä essee on kokonaisen kurssin mittainen ja työmittaisesti se vastaa noin kolmasosaa meidän vimeisen vuoden lopputyötä. Tämä on siis "harjoituskurssi" meidän lopputyötä eli kandidaatin kirjoittamista varten.

Ensi viikolla vaihdan siis estesatulasta koulusatulaan ja kouluratsastusta seuraa seuraavat 12 viikkoa. Tämän lisäksi meille tulee meidän remonttijakso 4-vuotiaiden hevosten kanssa sekä vähemmän tallitöitä koululla.. Ihanaa! En ole koskaan ollut kouluratsastuksesta kiinnostunut mutta se voi olla myös vähistä taidoista kiinni. Nyt olen kuitenkin päättänyt että aion oppia kouluratsastuksen salat ja kehittyä paljon näiden viikkojen aikana!

Joskus on vaikea lähteä koululle 06.30 aamulla,
etenkin kun näitä aamuja on jatkunut välillä 9 päivää putkeen..

Loppukevennykseksi löysin tällaisen ihanan kuvan joka kuvastaa meidän heppatyttöjen elämää poikaystävän kanssa (joitakin enemmän ja joitain vähemmän), hehe.

Ha det bra, vi hörs! 

Elämää, kun se ei ole ruusuilla tanssimista..

Hei,

pitkästä aikaa niinkuin yleensä, joten tuntui siltä että on taas aika avautua teille, haha. Nämä viimeiset kuukaudet ovat sujahtaneet ohitseni salaman vauhdilla ja koulun kanssa on ollut tekemistä korviin asti. Onhan niitä vapaapäiviäkin kertynyt, mutta silloin olen halunnut tehdä jotain aivan muuta kun istua tietokoneen äärellä.

Rakas Kikko ♥

Kouluhevosten puolella on tapahtunut aika paljonkin muutoksia. Noin kuukausi taaksepäin hevoseni Kikko oli yllättäen epäpuhdas meidän maanantain tunnilla. Tämä oli aika kova paikka minulle, koska Kikko oli se hevonen johon olin saanut luottamuksen ja varmuuden omaan ratsastukseeni. Seuraava ongelma ilmestyi myös kun koululla ei ollut estehevosta minulle sillä hetkellä, koska harmillisesti meillä on ollut paljon sairastapauksia. Sain kuitenkin liikutettavakseni rautiaan tamman Flash Dance, jonka kanssa pystyin kuitenkin olla mukana sileätyöskentelyssä tunneilla. Sain myös keskiviikon rataeste-tunnilla hypätä Caretin-nimisellä ruunalla pari hyppyä pitkääkseni rutiinin yllä.

Flash Dance

Kaksi viikkoa sitten tapahtui taas hevosen vaihto. Minulle oli nyt löytynyt estehevonen. Tämä uusi tuttavuus oli ruuna nimeltä Ravaillac Ravven ratsastin ensimmäisen kerran itsenäisesti ja rakastuin täysin tähän upeaan hevoseen joka liikkui kuin unelma. Päätin silloin että nyt annan kaikkeni loppukokeisiin asti. En varmaankaan ole blogissa siitä kertonut, mutta hiipien henkinen muuri yllätti päähän esteratsastuksen suhteen ja olen tämän kanssa kamppaillut monta viikkoa aiemmin syksyllä. Muuri ei koostunut estepelosta, se koostui lähinnä siitä että pelkään epäonnistumista ja aiheutan silloin niin kovat paineet istelleni etten pysty enää mihinkään. Tämän muurin olin juuri saanut Kikon kanssa ylitettyä joten pystyin uskomaan että se onnistuu myös toisen hevosen kanssa.

Ravaillac

Tämän viikon keskiviikkona meillä oli loppukoe esteratsastuksen kurssissa. Kurssin hyväksymiseksi on ratsastettava 110cm rata omalla kouluhevosellaan. Korkeamman arvosanan saamiseksi kuuluu tehdä hevosvaihto ja sen jälkeen ratsastaa osa radasta uudella hevosella. En ollut hirveästi tätä jännittänyt, ajattelin vain että teen parhaani ja otan sen niinkuin se tulee. Lähtöjärjestyksessä keskiviikkona olin toisena ja kun ensimmäinen aloitti alkoi taas paineet hiipiä esille. Ratsastuksessani sen näki aivan liian nopeasta vauhdista, liian lyhyeestä tiestä esteelle josta tuli kielto ensimmäisen kerran. Rata ei todellakaan ollut mitä parhain, mutta olin kuitenkin helpoittunut siitä että olin sen selvinnyt. Odottelin sitten siinä että muut neljä ratsastaisi jälkeeni ennen yhteistä keskustelua opettajan ja koetarkastajan kanssa. Keskustelun alettua tarkastaja pyysi minut ja toisen ryhmästä ratsastamaan radan uudellen. Tällöin olin jo luullut että olin valmis ja voin sanoa etten ollut enää valmis uuteen kierrokseen. Sain kuitenkin hypätä verkkahypyn ennen radan aloittamista mutta fiilis oli ihan kadonnut ja pala kurkussa päätin kuitenkin yrittää. Jokin kuitenkin meni pieleen kun ratsastin taas yhtä huonosti, kielto viidennelle esteelle ja sen jälkeen kaikki vaan murtui enkä pystynyt enää jatkamaan. Olin niin pettynyt itseeni ja tunsin itseni äärettömän huonoksi ja halusin vain hävitä maan alle..

Opettajamme Daniel sekä koetarkastaja Jens Fredricson sopi minun ja toisen luokkalaisen kanssa uuden päivän loppukokeelle. Ensi viikon perjantaille se taisi olla. Aamulla sain viestin että vaihdan hevosta taas ja nyt minulle tulee ruuna nimeltä Caretin, jonka olen hypännyt myös aiemmin. Se kai tuntuu ihan ok:lta. Ainut huono asia tässä on vain se, että motivaationi on kadonnut täysin. Tunnen itseni kunnon luuseriksi kun en sitä koetta läpäissyt.. ja TIEDÄN, se ei ole koko maailma! Mutta minua se ärsyttää kuitenkin. Noh, kai se siitä joskus selviää.

Ei paineita - vain minä,hevonen ja metsä.

Olen ajoittain tuntenut paljon paineita koulun suhteen nyt viime aikoina ja tämä nyt lähinnä ratsatuksen suhteen. Teorian aineissa tiedän että voin saada korkeimman arvosanan jos päätän tehdä töitä sitä varten mutta ratsastuksessa tuntuu siltä että se on hyvin vaikeaa. Tiedän itse että en ole luokan parhaimmistossa ratsastajista mutta sen takia en ole täällä. Lähes kaikki pyörittää silmiään kun kerron että haluan käydä kolmannen vuoden ja lukea liiketoiminnan linjan, mikä tarkoittaa sitä että koulunkäynti on vain teoriatunteja. Siitä asti kun hain tähän kouluun, olen tietänyt mitä linjaa haluan käydä. Haluan tehdä enemmän hevosurheilun suhteen kun vain ratsataa. Haluan olla mukana vaikuttamassa ja tehdä töitä urheilumme suhteen, jotta saamme sen kasvamaan. Ensin täytyy vain selvitä tämä vuosi läpi. Mutta jos teen sen tiedän että saan tulevaisuudessa tehdä juuri sitä mitä olen aina halunnut.

On ehkä aika yrittää ottaa itseäni niskasta ja vetää itseni takaisin raiteelle, koska kukaan muu ei tule sitä tekemään. Välillä on vain tarve kertoa turhautumuksista helpoittaakseen paineita.

Näin lopuksi pari throwback-kuvaa, kun tunsin ratsastuksen olevan se "mun juttu". Kuulemisiin!

Rakkauta eläimeen ja urheiluun ♥

Syksy,"Dagissjukan", Huippuvalmennuksia ja vaikka mitä!

Kuten myös muualle, on syksy tehnyt tulonsa Strömsholmaan. Päivät ovat viime viikon aikana kylmenneet +17 asteesta vain +10 asteeseen, aamulla mittari näyttääkin jo nollaa. 

Kuudes kouluviikko on puolivälissä ja ruutiineihin on palattu jo täysin. Vähän alkaakin jo väsyttämään ja koulun alkuhuuma on laskenut. Tai no, motivaatio tässä puuttuu.. ja nyt puhun siis teoria-kursseista. :D

Juuri nyt.. kaukana kaikista koulutöistä.. hehe!

Kun koulutyöt ei huvita.. On leipomisen aika #kotirouva

Ratsastuksen suhteen ja muihin käytännön kursseihin olen taas hyvin tykästynyt ja motivoitunut. Meillä on mielestäni todella hyviä opettajia ja aivan mahtavat oppihevoset käytössämme, joten tuntuu että täällä on mahdollisuus kehittyä hurjasti vuoden aikana! Esimerkiksi viime viikolla Ancan piti maanantaina meille klinikan estehevosen talvivalmennuksesta ja jälkeenpäin hän veti meidän sileätyöskentelyn. Jens Fredricson piti meille keskiviikon estetunnin ja sain positiivista palautetta joka ehdottomasti teki päiväni ja sain lisää tehokkuutta ratsastukseeni. Pari viikkoa sitten taas Jan Jönsson piti meille kahden päivän maastoestetreenit josta kaikki olivat innoissaan! Mahdollisuus saada nämä opettajat jotka inspiroivat ja motivoivat äärettömän paljon on enemmän kuin kullan arvoista Heitä kuunnellessa tuntuu siltä että kaikki on mahdollista.

Täällä saa tosiaan tuntea itsensä heppanörtiksi ja olla sellainen muiden kanssa. Monen tunnin keskustelut, luennot, klinikat.. Täällä hengitetään ja eletään hevosurheilua sieluun ja vereen. I love it! Olemme monta kertaa Saran kanssa puhuneet siitä että tämä ei todellakaan ole mikään normaali koulu.. Ja me emme todellakaan ole mitään "normaalia" opiskelijoita.. Haha. Mutta niinkuin olen aiemmin sanonut tämän, sanon sen uudelleen; Valinta muuttaa Ruotsiin ja opiskella Hippologiksi on paras päätös mitä elämässäni olen tehnyt, koska se muutti elämäni täysin. Tämän myötä myös tapasin A:n, ja se oli jotain mitä en todellakaan uskonut tapahtuvan. Haha okei, sori että herkistelen täällä, mennäänpä taas asiaan!

Tyytyväisiä Hippologeja Jannen maastoestetreeneillä!

Vähän palautetta hevosrintamalta: Olen hyvin tykästynyt omaan kouluhevoseeni Kikkoon ja tuntuu siltä että tämä on juuri oikea hevonen minulle tällä hetkellä, jotta opin mahdollisimman paljon kaikesta! Toinen liikutettavani, Tootsie, kulkee nyt meidän tunneilla luokkakaverini hevosena. Oli tästä hevosesta kurjaa päästää irti, kun siihen niin tykästyin.. Ehkä meidän tiemme kohtaa vielä jossain vaiheessa.. Niin ainakin toivon! Oma Cheeru-heppani tallustaa vielä Skånessa ylläpitäjänsä luona tyytyväisenä. :)

Matkalla takaisin koululle ihanassa syysilmassa! ♥

Toute Suite s.2002 i.Irco Mena ei. Dammen

Tootsie solkkuilee treenin jälkeen ;)

Vaikka koulua onkin välillä aamusta iltaan, löytyy myös päiviä kun on liikaa vapaa-aikaa. Sen ajan olen yrittänyt käyttää parhaimmalla tavalla. Viime viikonloppuna kävin äitin ja J:n luona Tukholmassa. Vietettiin laatuaikaa yhdessä ja käytiin vähän shoppailemassa, onhan sitä kivaa viettää aikaa myös ihan "normaalien" ihmisten kanssa, hehe. Kaksi viikkoa sitten junailin Skånen A:n luoksi, tästä kun tuli tällainen etäsuhde toisen vuoden ajan. Voin ainakin sanoa että tähän asti kaikki hyvin! Jos tarpeeksi vain haluaa niin sen saa toimimaan. :) Odotan jo loppukuuta, silloin on hänen vuoro junailla tänne!

Bella ♥

Seikkailulla Tukholmassa 

Asiasta taas kolmanteen..Ainut miinuspuoli nähdä koko luokka taas on tämä mitä me kutsutaan nimellä "dagissjukan" eli "päiväkotisairaus"... Enemmän tai vähemmän koko luokasta on/on ollut sairaana.. Mukaanlukien myös minä, viime viikosta lähtien. Tällaiseen ei ole aikaa! Niin me hullut kuitenkin menemme tuolla konttien ja nuha virratten tallitöissä ja tunneilla, ihan kuin kaikki muutkin heppahullut. ;) Kyllä tämä tästä kohta hellittää. Silloin aloitan taas treenaamisen! Kulutan tätä sairasoloaikaa gymin valintaan, kun en ole vielä valinnut millä salilla haluan käydä. Se jää siis vielä nähtäväksi..

Ja tämä ikuinen hiusten laittaminen on saanut erikoisen käänteen..Saatte nähdä lopputuloksen myöhemmin ;)

Mutta.. Jos nyt sitä oikeasti ottaisi itseänsä niskasta kiinni ja tekisi jonkun koulutehtävän ennen iltapäivän tunnille lähtemistä niin saisi ainakin jotain tehtyä ja vähän järjestystä elämään! Eli tähän loppuu tämänpäiväinen sekapostaus tällä kertaa.

Vi hörs kompisar, ha det bra!