When life gives you lemons, make some lemonade.

Kun kerrankin päätät olevasi vähän spontaani ja tehdä jotain ilman suurempia suunnitelmia, koko homma suksii kuuseen..! Argh 

Tilasin torstaina äkkilähdön junalla Skåneen perjantaille, tuntui että halusin viettää aikaa A:n kanssa kun minulla ei viikonlopuksi muitakaan suunnitelmia ollut. No, juna lähti eilen Kolbäckistä 15:45 ja minä iloisena istahdin junaan ja ajattelin että tänä iltana saan taas nähdä A:n. Klo 16:09 juna saapuu Eskilstunaan ja kuski ilmoittaa ettemme ole saaneet lähtövaloa Norrköpingistä (missä minun oli tarkoitus vaihtaa juna ja jatkaa Skåneen). Jäämme paikoillemme melkein kahden tunnin ajan ja saamme kuskilta ilmoituksia vartin välein siitä, että junaliikenteessä valtaa täysi kaaos myrskyn takia. Vähän ennen kuutta kuski ilmoittaa että tämä juna ei enää jatka eteenpäin ja että meidän täytyy itse hankkia kyyti eteenpäin tai takaisin mistä tulimme. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, vihainen ja pettynyt.. Onneksi en ollut päässyt kauas Strömsholmasta, joten Sara pystyi minut hakemaan. Siinä vaan koko viikonloppu oli pilalla. Voin teille ohjeistaa että kaukosuhteet kannattaa välttää niin kauan kuin se vain on mahdollista! 

Väsynyt lauantaiaamu, yksin pimeässä.. hehe

Nyt tuli vuodatusta ei-hevosrintamalta, mutta ehkä sekin välillä kiinnostaa? Uskon että teistä lukijoista ainakin osa on sellaisia jotka ei hevosia harrasta?? En voi siitä olla varma, mutta luulen niin. ;)

Sitten takaisin hevosrintamalle! Keskiviikkona saimme lisätietoja meidän loppukokeesta. En ollut saanut siitä hylättyä, mutta opettajat halusivat nähdä minut toisella hevosella. Tällä viikolla minulla siis oli Caretin, joten oli aika näyttää miten sen hevosen kanssa toimin. Rata meni tällä viikolla paremmin mutta sekään ei vielä riittänyt. Olen vieläkin hyvin pettynyt itseeni, koska en ole tarpeeksi kokenut sillä tasolla. MUTTA.. Tämän takia olen nyt saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden, jota ei tarjota kenelle tahansa.. En tiedä paljonko uskallan näin etukäteen kertoa mutta tästä tulee hyvin jännittävät viikot ennen joulua!! Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja jaan sen teidän kanssa myöhemmin.. ;) Tämän mahdollisuuden saadessani minun kuuluisi siis suorittaa loppuosa kokeesta ennen joulua.. ja toivon todellakin sen onnistuvan!

Alkuviikosta meillä oli lunta ja pakkasta, nyt on sateista ja tuulista.. Kerrankin haluaisin talven takaisin!!

Mieleni rauhoittaja ja elämäni parantaja tällä hetkellä on kuitenkin maailman paras Kikko. Olen totaalisesti rakastunut tähän hevoseen ja en halua päästää siitä irti. Kikko on tällä hetkellä kuntoutuksessa ja minun vastuulla, joten hoidan ja ratsastan sen päivittäin. Se jopa tunnistaa minut kun haen sen ulkoa tai karsinasta ja se tulee höristen vastaan. Kikko ei normaalisti ole sellainen hevonen joka rakastaa pussailu- ja rapsutushetkiä (se on tämmöinen "oikea miesten mies",hehe), mutta jotain syystä se on alkanut pitämään siitä minun kanssani. Tämä hevonen on yksi niistä ainutlaatuisista hevosista, joka on koskettanut sydäntäni ja jättänyt sinne jälkensä. Ihana, paras, rakas Kikko. Haluan ottaa tämän hepan mukaani muuttaessani Skåneen keväällä. Minulle tulee varmasti ikävä häntä, siitä olen varma.

First Kikkoman ♥

Tämän viikon loppuessa ensimmäinen jakso koulussa on ohitse. Tänään lähetän myös esseeni puunpurennasta tarkastukseen ja olo siitä on hyvä, koska olen kerrankin tehnyt jotain mistä olen todella tyytyväinen. Tämä essee on kokonaisen kurssin mittainen ja työmittaisesti se vastaa noin kolmasosaa meidän vimeisen vuoden lopputyötä. Tämä on siis "harjoituskurssi" meidän lopputyötä eli kandidaatin kirjoittamista varten.

Ensi viikolla vaihdan siis estesatulasta koulusatulaan ja kouluratsastusta seuraa seuraavat 12 viikkoa. Tämän lisäksi meille tulee meidän remonttijakso 4-vuotiaiden hevosten kanssa sekä vähemmän tallitöitä koululla.. Ihanaa! En ole koskaan ollut kouluratsastuksesta kiinnostunut mutta se voi olla myös vähistä taidoista kiinni. Nyt olen kuitenkin päättänyt että aion oppia kouluratsastuksen salat ja kehittyä paljon näiden viikkojen aikana!

Joskus on vaikea lähteä koululle 06.30 aamulla,
etenkin kun näitä aamuja on jatkunut välillä 9 päivää putkeen..

Loppukevennykseksi löysin tällaisen ihanan kuvan joka kuvastaa meidän heppatyttöjen elämää poikaystävän kanssa (joitakin enemmän ja joitain vähemmän), hehe.

Ha det bra, vi hörs!