 |
| Minä & Stephanie, (tamma s.2007 i. Sandakan ei. Good Future) kouluratsastuskokeen jälkeen |
Yllä kuvapätkä esteratsastuksen kokeesta
Paljon verta, hikeä ja kyyneliä on vuodatettu vuoden aikana. Itsensä kaivamista kuoppaan ja sieltä ylös kapuaminen sekä yksin ja hyvien läheisten avulla. Ratsastus ei ole tuntunut yhtä ihanalta, koska kovan paineen ja stressin takia into ja motivaatio hävisi matkan varrella. Se oli lopulta vain jotain, mitä piti suorittaa pärjätäkseen. Tämän mukana hävisi myös itseluottamus ja usko itseeni. En ollut hyvä enkä koskaan tulisi olemaan tarpeeksi hyvä. Pelastukseni oli kuitenkin työharjoittelu. Kahdeksan viikkoa uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa. Olin ensin hyvin skeptinen työharjoittelulle, "enhän minä halua ratsastuksenopettajaksi" ajattelin itsekseni. Olin väärässä. Nämä kahdeksan viikkoa antoivat minulle enemmän kuin olisin koskaan uskonut.
Työharjoittelun aikana sain kuitin siitä mitä olin oikeasti viimeisen vuoden aikana koulussa oppinut. Sain kokeilla pätevyyttäni sekä hevosiin ja ihmisiin, huomatakseen miten paljon tietoa ja taitoa kannan mukanani. Huomasin miten muut ratsastajat osoittivat kunnioitusta ja jopa ihailivat pätevyyttäni. Me suomalaiset kun olemme tottuneet siihen että itseämme emme saa kehua ja kehu muiltakin on vaikea ottaa vastaan, oli tunne samankaltainen myös minulla alussa. Jossain vaiheessa tämä muuttui ja opin arvostamaan sitä mitä sain kuulla muilta. Itseluottamus ja usko itseeni sekä taitoihini ratsastuksen parissa tuli taikaisin. Ratsastus oli taas kivaa ja huomasin miten nopeasti kehityin kun lopetin turhan ajattelemisen.
Viikot vierivät ja lopulta näin itseni seisovan ratsastuskoululla viimeistä päivää pitämässä perjantaiaamun drop-in ratsastustuntia yhdelletoista oppilaalle. Tunnin olin valmistellut nopeasti edellisiltana, jättäen osan valmisteluista seuraavalle aamulle kun tietäisin oppilaiden osaamisasteen. Olimme maneesissa, koska ulkona satoi kaatamalla. Sade ropisi maneesinkattoon, korotin ääntäni jotta kaikki kuulisivat ohjeistukset. Yhdelle oppilaalle sain selostaa tunnin englanninkielellä. Tästä riippumatta tunsin itseni mukavanoloiseksi, koska tiesin että minä osaan.
Kahdeksan viikon jälkeen oli aika jättää työharjoittelu taakseni. Ratsastuskoulua en toki jättänyt iäksi, koska töitä tarjottiin alkukesälle ja myös syksystä alkaen. Seuraavana odotti kuitenkin kaksi hektistä viikkoa Strömsholmassa - kaksi ratsastuskoetta, käytännön koe ratsastuksenopettajakoulutusta varten sekä suuri pino kotitehtäviä työharjoittelua koskien. Ratsastuskokeita varten tuli ratsastettua 2-3 hevosta päivässä ja jossain vaiheessa ehdin myös salilla käymään sekä vietin paljon aikaa luokkakavereiden kanssa. Loput ajasta piti yrittää syödä ja nukkua (viimeisin oli se vaikein osa, kun päässä pyörivät ajatukset eivät hiljenneet yölläkään). Nämä viikot eivät olleet helppoja, mutta jotain oli muuttunut. Olin päättänyt että annan kaikkeni kaikessa ja teen enemmän kuin parhaani, koska tiesin että minä osaan.
Perjantai ilta. Kaikki kokeet takana, hyväksyttyinä. Ainoa asia jäljellä oli päättäjäisillallinen hippologien ja opettajien kanssa. Ilta oli aurinkoinen, lähes taianomainen päivän kaatosateen ja ukkosen jälkeen. Iloa ja naurua, juhlamekkoja ja korkkareita. Herkullista ruokaa ja viihdyttävää ohjelmaa. Viimeinen ilta yhdessä luokan kanssa, tämän vuoden jälkeen puolet meistä lukee kolmannen vuoden Flyingessä ja toinen puoli jää Strömsholmaan. Hyvästelyt olivat tunteellisia, niin monta ihanaa ihmistä olen oppinut tuntemaan. Niin monet jotka iloitsivat puolestani ja kannustivat minua loppuun asti. Kiitos kaikesta. ♥
Olen jälleen takaisin elämäni paikassa, viettämässä ensimmäistä kesää Ruotsissa. Työt alkavat lähes viikon päästä maanantaina Flyingen koululla hevosten parissa. Tallitöitä, kesäkursseja, hevosten hoitoa ja PALJON ratsastusta on luvassa mahtavan työtiimin parissa. Uskon tästä tulevan aivan mahtava kesä!
Toki odotan jo syksyä.. Silloin elämäni kääntyy taas oikein päin.
Rakkaani tulee vihdoin takaisin. C ♥
Postaus suoraan sydämestä, ehkä siksi niin tunteellinen. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja myös pystyä katsomaan takaisin, muistaa tämän kamppailun. Ensi vuodesta tulee mahtava, eikä henkisesti yhtä vaikea (ainakaan koulun puolelta, lopustahan ei tiedä, hehe). Saan näyttää vahvan puoleni koulun penkissä teorian kursseja lukien ja tulevaisuutta valmistellen. Nyt aion kuitenkin nauttia tästä pienestä "lomasta" ennen kesän suurta uurtamista. ;)
Oikein hyvää kesää kaikille lukijoille! ♥
Viikot vierivät ja lopulta näin itseni seisovan ratsastuskoululla viimeistä päivää pitämässä perjantaiaamun drop-in ratsastustuntia yhdelletoista oppilaalle. Tunnin olin valmistellut nopeasti edellisiltana, jättäen osan valmisteluista seuraavalle aamulle kun tietäisin oppilaiden osaamisasteen. Olimme maneesissa, koska ulkona satoi kaatamalla. Sade ropisi maneesinkattoon, korotin ääntäni jotta kaikki kuulisivat ohjeistukset. Yhdelle oppilaalle sain selostaa tunnin englanninkielellä. Tästä riippumatta tunsin itseni mukavanoloiseksi, koska tiesin että minä osaan.
 |
| Parhain työkumppani Laretto ♥ |
Perjantai ilta. Kaikki kokeet takana, hyväksyttyinä. Ainoa asia jäljellä oli päättäjäisillallinen hippologien ja opettajien kanssa. Ilta oli aurinkoinen, lähes taianomainen päivän kaatosateen ja ukkosen jälkeen. Iloa ja naurua, juhlamekkoja ja korkkareita. Herkullista ruokaa ja viihdyttävää ohjelmaa. Viimeinen ilta yhdessä luokan kanssa, tämän vuoden jälkeen puolet meistä lukee kolmannen vuoden Flyingessä ja toinen puoli jää Strömsholmaan. Hyvästelyt olivat tunteellisia, niin monta ihanaa ihmistä olen oppinut tuntemaan. Niin monet jotka iloitsivat puolestani ja kannustivat minua loppuun asti. Kiitos kaikesta. ♥
Olen jälleen takaisin elämäni paikassa, viettämässä ensimmäistä kesää Ruotsissa. Työt alkavat lähes viikon päästä maanantaina Flyingen koululla hevosten parissa. Tallitöitä, kesäkursseja, hevosten hoitoa ja PALJON ratsastusta on luvassa mahtavan työtiimin parissa. Uskon tästä tulevan aivan mahtava kesä!
Toki odotan jo syksyä.. Silloin elämäni kääntyy taas oikein päin.
Rakkaani tulee vihdoin takaisin. C ♥
Postaus suoraan sydämestä, ehkä siksi niin tunteellinen. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja myös pystyä katsomaan takaisin, muistaa tämän kamppailun. Ensi vuodesta tulee mahtava, eikä henkisesti yhtä vaikea (ainakaan koulun puolelta, lopustahan ei tiedä, hehe). Saan näyttää vahvan puoleni koulun penkissä teorian kursseja lukien ja tulevaisuutta valmistellen. Nyt aion kuitenkin nauttia tästä pienestä "lomasta" ennen kesän suurta uurtamista. ;)
Oikein hyvää kesää kaikille lukijoille! ♥