Lokakuussa 2008 minulle tuli vuokrahevonen nimeltä Lilli, 17-vuotias lv-tamma. Tiesin heti ensimmäisestä ratsastuskerrasta että tämä hevonen on jotain muuta. Kävin aluksi Lillillä 3 kertaa viikossa ja näin kuinka me kehityimme yhdessä. Keväällä 2009 sain mahdollisuuden ottaa Lillin ylläpitoon kolmeksi kuukaudeksi. Lilli ja minä kehityimme huomattavasti, yhdessä. Tunsin jotain erinlaista tätä hevosta kohtaan. En tiedä jos olette ikinä kokeeneet sitä tunnetta; se tunne, kun hevonen ja ihminen ei ole enää kaksi eri olentoa. Side hevosen ja ihmisen välillä on niin vahva että te olette kuin yksi. Kun pystytte kommunikoimaan ihan eri tasolla, kehonkielellä, ajatuksella. Kun tuntee että te ymmärrätte toisianne. Mahtava tunne, niin mahtava ettei sitä edes voi selittää. Tämän sain kokea Lillin kanssa. Lilli oli kaikkeni minulle. KAIKKENI. ELÄMÄNI. Paras ystäväni ja suurin rakkauteni. En ikinä ole tuntenut sellaista rakkautta eläintä kohtaan, vaikka olenkin todella eläinrakas ihminen.21.12.2009 elämäni loppui. tai ainakin tuntui siltä. Lilli pääsi vihreämmille laitumille. Yritin ajatella positiivisesti että sillä on parempi olla. Oli kuitenkin vaikeaa yrittää jatkaa elämää. Elämäni rakkaus, kaikkeni, hävisi juuri silloin kun tarvin häntä eniten.
Lepää rauhassa rakas Lilly. ♥
Someone asked me if I miss you.. I didn't answer, I just closed my eyes and walked away. Then I whispered "so much". 21/12/2009 God took the best one back to heaven, where she belonged. You will always be my favourite. Lucky Lilly, Rest In Peace. ♥
In memoriam
Lucky Lilly
11.07.1990 -21.12.2009
Always in my heart.
I love you.
Ihanasti olet kirjoittanu tästä Lilli tammasta :) Itselläni ollut myös lv-tamma jonka kanssa oltiin enemmän kuin vain hevonen ja ratsastaja, kyseessä oli Pocon emä <3
VastaaPoistaVoi kiitos :) Juu, tuo on kyllä kerran elämässä-kokemus, harmittaa ettei sitä tajunnut niin hyvin kun vasta jälkeenpäin.. :(
PoistaMä niiin tiedän ton tunteen!!! Itellä melkeen oma (olin törmännyt tähän hevoseen leirillä ja sitä sit tarjottiin mulle, mut sit se ei edes ehtiny meille asti) hevonen Pallo. Kaikki pelkäs sitä ku se puri ja potki, ja sen takia ne sitä mulle tarjoski.
VastaaPoistaMut me löydettiin just toi taajuus, mitä sä kuvailit. Pallosta tuli maailman kultaisin hevonen joka piti päätä sylissä, kunnes alkoi saada himmeitä kohtauksia ja kävi päälle. Joulukuussa 2011 Pallolla todettiin sit aivokasvain ja se piti päästää vihreimmille laitumille. Se on raskasta menettää kaikkei rakkain, kuten sanoit, silloin kun tarvitsee eniten...
Ja tosi kiva blogi :)
On hyvä tietää ettei ole ainut tämän tunteen kanssa, kiitos kommenntista! Ja kiva kun tykkäsit blogista! :)
Poista