Muutosten aika - koska elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista

Muutosten tuulet puhaltaa ja antaa elämälle täyskäänteen.


On aika kertoa elämän mullistavista muutoksista. Päätöksestä jonka tein helmikuun lopussa. Päätös joka oli vaikea mutta tiesin sen olevan oikea tälle hetkelle..


Kotipihan tallissa ei ole enää sitä rakasta, se ihana otus joka seuraa jokaista liikettäni katseellaan. Se joka tekee päivästä aina paremman. Se jonka vuoksi kaikki työ on sen arvoista. Se jonka kanssa olen kokenut ilot ja surun hetket. Ei, hän on poissa.

En edes tiedä mistä aloittaisin. Parempi vain mennä suoraan asian.

Cheeru lähti kohta kaksi viikkoa sitten ylläpitoon. Tämä oli päätös joka oli hyvin vaikea tehdä, mutta näin sen piti mennä. Lähden kesällä itse takaisin Suomeen töihin ja viime kesään verraten tulin siihen tulokseen ettei minulla ollut tarpeeksi aikaa oman hevosen kunnolliseen hoitoon ja liikuntaan. Tämän takia tein päätöksen että Cheeru saa jäädä Ruotsiin kesän ajaksi. Paikka jossa Cheeru saa olla kesän ajan on mahtava ja olen satavarma siitä että se tulee viihtymään ongelmitta. Cheeru pääsee säännöllisesti valmennuksiin ja kisaradoille. Tiedän että Cheeru on aivan onnensa kukkuloilla siellä. Hän pääsi hevosperheen hoitoon ja nämä ihmiset ovat ihanan hyväsydämisiä ja huomaa kuinka paljon ne ajattelevat hevosten hyvinvointia ja tekevät parhaansa hevosten vuoksi.

Itselleni tämä koko muutos tuntui aluksi vaikealta, lähes mahdottomalta. Me kun olemme kokeneet niin paljon yhdessä. Alustavasti Cheeru on vain kesän ylläpidossa, mutta mitään en ole vielä päättänyt sen jälkeiselle ajalle. Päätöksen tehdessäni ajattelin lähes vain ja ainoastaan hevosen parasta, koska haluan että se voi mahdollisimman hyvin ja saa kaiken ajan mitä se tarvitsee.

Jotkut päivät ovat rankempia mutta tiedän selviäväni tästä aivan hyvin.Cheeru on vain tunnin ajomatkan päässä, joten voin käydä sitä moikkaamassa lähes koska tahansa.

♥ My love ♥

Omaksi onnekseni viime viikko sujahti kuitenkin ohi nopeammin kuin ehdin ajatella, eikä silloin ollut aikaa murehtia mennyttä tai tulevaisuutta. Kiirettä on pitänyt sekä koulussa, kotona että töissä - luentoja, tallitunteja, ratsastusta, tallitöitä, hoitohevosia jne.. Mutta jos saan valita niin mielummin paljon tekemistä kun ei tekemistä ollenkaan. Tämä viikko on taas hiljaisempi tenttiä ja pari esitelmää lukuunottamatta, joten kohta kiipeilen taas seinillä. Onneksi viikonloppuna on luvassa tallihommia ja hevosten liikutusta niin saan jotain aikaiseksi!

Paras kouluhevoseni High Hope ♥

Hoitohevosliikutusta

Näin hevosettomuuden aikaan ehkä saisin kuitenkin lopulta aikaiseksi kirjoitella vähän enemmän tänne blogiin. Viime aikoina on vain tuntunut siltä että elämä on ottanut yliotteen kirjoittelusta ja aika ei kerta kaikkiaan riitä. Se harmittaa koska haluaisin jakaa teille niin paljon.

Koulu vetää myös viimeisiä kuukausia ja suurin osa viikoista onkin hyvin hektisiä - tenttejä, tehtäviä, käytännön kokeita, esitelmiä jne.. On outoa kuvitella että noin puolentoista kuukauden päästä olen selvinnyt ensimmäisestä kouluvuodesta. Apua, aika menee aivan liian nopeasti! Vielä on kuitenkin liian aikaista ottaa rauhallisesti, joten tästä joudun jatkamaan taas koulutehtävien pariin.

Lisää postausta tulossa kun löydän kirjoittamisen aihetta (.. ja aikaa)!

Take care people! ♥