Uuden elämän alku, osa 1

Olin päättänyt jo kauan sitten että riippumatta siitä mitä syksyllä tapahtuu aion muuttaa elämääni. Nämä viimeiset kuukaudet ovat menneet aivan penkin alle ruuan ja liikkumisen suhteen. Roskaruokaa tulee syötyä joka toinen päivä ja aina pitää jotain makeisia saada kaupasta mukaan.. Näitä vaihteita on ollut monia, välillä olen kunnollinen ja välillä en. Mutta eilen sain tarpeekseni.

Lähdin ihan spontaanisti kauppaan töiden jälkeen hakemaan vain jotain pientä kotiin, kun seuraavaksi huomaan etsiväni vaikka mitä kaupan hyllyiltä. Eilen tuli sellainen tunne etten enää halua elää näin, en enää halua syödä huonosti. Olen väsynyt kaikkeen valmisruokaan ja tulevaa varten tätä on muutettava. Ei siksi että olisin jotenkin lisännyt kiloja tämän takia (lähinnä ne on vähentynyt..), vaan siksi etten jaksa tätä tunnetta enää. Tunnen itseni niin ällöttäväksi syödessäni sellaista ruokaa, siltä että itse olis maannut siellä öljykeittimessä. Hyi! Tiedän myös että tulen jaksamaan PALJON paremmin jos syön terveellisesti ja kroppa voi hyvin.

Tämä on ensimmäinen askel kohti uutta elämää. Ajattelin etten voi koko elämääni muuttaa vasta syksyllä, jostain täytyy aloittaa jo nyt. Minulla on pitkä matka edessä, mutta hitaasti edeten uskon pystyväni muuttaa elämäntapaani pysyvästi, asia kerrallaan.

Haluan tämän tunteen takaisin!

Elämä tekee muutenkin mullistuksia tällä hetkellä.. Yömyöhään istuimme R kanssa hereillä suunnittelemassa mitä kaikkea pitää valmistella muuttoa varten, tällä hetkellä lista on jo 1½ A4:n sivua ja lisää tuuppaa tulemaan joka päivä. Ajattelin jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan sellaisia tavaroita jota en aio ottaa Ruotsiin mukaan ja vien ne sitten iskän luo. Haluan mielummin aloittaa ajoissa kuin liian myöhään, olen kuitenkin muuten semmoinen paniikkipakkaaja. :D

Hepparintamalla ei ole mitään silleensä erityistä. Treenaillaan ihan normaalisti niin paljon kun ehdin ja myös ilmojen mukaan. En ole halunnut lähteä rasittamaan Cheerua tuonne kuumuuten joten viikko tässä ollaan menty vähän rauhallisemmin ja myös Jasmine on käynyt liikuttamassa heppaa kun itse olen hukkunut töihin. Tänään illalla Vera aikoo koeratsastaa Cheerun, koska kiireisinä viikkoina tarvin henkilön joka myös voi ratsastaa Cheerulla jos en itse saa sitä aikaiseksi. Vera on kokenut nuorten hevosten kanssa mikä myös edesauttaa Cheerun kehittymistä hurjasti.

Cheeru 3wee ja talvi.. hehe :D

Lähiviikkoina meille varmistuu myös tarkka päivämäärä koska lähdemme ja en malta odottaa! En ole koskaan eläessäni halunnut että kesä menisi nopeasti.. tänä vuonna on aivan eri asia.

Haluaisitteko muuten että tekisin postauksen ulkomaille muuttamisesta hevosen kanssa? Kommentoikaa ihmeessä! :)