Istuessani alas ja avatessani koneen kiroan itsekseni sitä, kuinka usein unohdan venytellä kovan ratsastustreenin jälkeen. Salilla käydessäni venyttelen AINA treenien päätteeksi kun taas tallilta tullessani en venyttele lähes koskaan. Pitäisipä alkaa skarppaamaan tai vaan purra hampaat yhteen ja kestää kipua (niinkuin teen tällä hetkellä hehe..)
Uusi viikko on päässyt aloilleen ja niin myös minä! On todellakin ihanaa aloittaa viikko kahdella vapaapäivällä ja viettää lähes koko päivän tallilla. Cheerun treeniviikko alkoi eilen kevyeesti juoksutuksella n.20 minuuttia ilman sivuohjia. Tänään taas jumpattiin maneesissa joku 40 min. tehden paljon siirtymisiä, voltteja, tempovaihtoja jne kaikkia ihan perusjuttuja. Tänään huomasin myös kuinka herkkä C oikeesti on istunnalleni ja kuinka paljon se myös vaikuttaa siihen. Laitoin samalla myös merkille sen että poika kehittyy pikkuhiljaa yhä enemmän tasaiseksi ja varmemmaksi jaloistaan sekä koko kropastaan.
 |
| Rakkautta ♥ |
 |
| Väsynyt C klo 9 aamulla ja uusi loimi joka näkyy varmaan 2km säteellä.. :D |
Tänään treenasin myös Ristolla joka oli hankalalla tuulella. Alussa oli tavallista jäykempi ja heitteli päätään ties minne eikä oikein halunnut kuunnella. No, pitkän tsemppauksen jälkeen sain sen vihdoin pehmeäksi ja kuuliaiseksi ja jopa melkein LIIAN herkäksi. :D Harjoittelimme paljon siirtymisiä voltilla ja keskityin taas paljon siihen miten itse istun siellä hevosen selässä. Suurin ongelmani on kädet. Ne ei vaan halu pysyä hiljaa joillakin hevosilla, en vain tiedä miksi. Jos yritän pitää ne paikoillaan vaan jäykistyn koko kropasta.. mutta onneksi harjoittelu tekee mestarin! Ratsastin myös paljon harjoitusravissa, ja Ristolla sitä on hyvä treenata, sillä kun on hyvin ylöspäinsuuntautunut,pomppiva askel, nimimerkillä "nyt on p*rse aivan rikki".
Ja muistaakseni tänään ensimmäistä kertaa olin niin poikki ratsastuksen jälkeen että meinas laatta lentää ja päässä huimasi.. Tuli siis aika kunnolla vissii reenattua.. :D
 |
| Ristolainen päivän treenien jälkeen |
Ja lopuksi siihen mistä en kyllä oikeasti edes haluaisi puhua; sunnuntain estevalmennuksesta Dakotan kanssa. Haluan vain unohtaa koko tunnin joka oli osittain elämän ja kuoleman välillä leikkimistä ja vajota maan alle. En jaksa tarkemmin selostaa mitä siellä oikein tapahtui mutta hauskaa se ei todellakaan ollut ja itku kurkussa tsemppasin loppuun asti.
Tässä kuitenkin pari Antonian räpsimää kuvaa valmennuksesta;
 |
| ollaan jo toukokuussa ja mulla on talvitakki päällä.. ?!?! |
 |
| tässä oltiin vissiin vielä hyvällä tuulella.. :D |
Jälkeenpäin tulin myös ajatelleeksi sitä ettei minun kannata ottaa liian suuriakaan riskejä nyt ratsastaessa. Jos lennän hevosen selästä ja satun poikkaisemaan jonkun raajan saan heiluttaa hyvästi koulun pääsykokeille ja sitä en todellakaan halua tehdä.
No, uusin ottein tällä viikolla uuden hevosen kyydissä. Luultavasti luvassa kahdet estevalmennukset ja toinen niistä on Cheerulla. En malta odottaa! Kiinnostaisko ehkä ketään tulla kuvaamaan? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti