Vihdoin se päivä koitti.

Tänään voi vihdoin sanoa että on se päivä.

SE päivä, kun saan huokaista helpoituksesta. Koulun ja viimeiset koulutyöt sain valmiiksi eilen ja kävin viimeisen luennon koulussa jonka jälkeen otin joululoman. Riksun asiat on myös järjestynyt uuden omistajan ja kodin myötä.

Paras asia on kuitenkin se,että olen koko tämän h*lvetin rankan syksyn jälkeen saanut Cheerun viimeisen osuuden maksettua ja poitsu siirtyy viimeinkin virallisesti mun nimiin. En voisi enää ajatella parempaa joululahjaa. Olen niin onnellinen että itkin helpoituksesta. Tätä päivää olen odottanut.

Voin alkuun jo sanoa että sanat tuleva sydämestä ja mielestä, joten teksti saattaa olla vähän sekava.

Olen myös miettinyt sitä kuinka toinen, lähes toinen tuntematon henkilö oli pilata elämäni täysin. Omat asiani meni sotkuun (lähinnä taloudelliset asiat Riksua lukuunottamatta) ja olin romahtamisen partaalla täysin, kun asiat sotkeutui entisestään. Jotkut päivät olivat täynnä paniikkia ja tuskaa, koska pelkäsin niin. Pelkäsin että joudun luopumaan C:stä, ja jäämään yksin pimeyteen. C on elämäni tärkein asia ja hevoset ovat minulle kaikki kaikessa, eikä kukaan pysty sitä tosiasiaa muuttamaan. 

Love ♥ We are going to be something great together ♥ 

Kirjoittaessani tämä asia ei enää tunnu suurelta eikä kovin vaikealta, koska kaikki asiat järjestyy aina ennemmin tai myöhemmin. Mutta voin sanoa että tämä on ollut elämäni vaikein syksy ikinä, enkä samaa halua kokea uudelleen. Tuntuu lähes kummalliselta että olo on niin vapaa, voin keskittyä elämiseen. Tästä piinasta ja pakosta tuli minulle sielunkumppani koska se kulki käsikynkässä kanssani jokainen päivä eiliseen päivään asti, ja tuntuu että osa minusta on hävinnyt tämän takia. En kuitenkaan sano haluavani sitä takaisin, sillä sitä en todellakaan halua. Pitää vain tottua tällaiseen rauhalliseen mielentilaan. Ja alkaa suunnittelemaan vuotta 2014.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä lukijoita jotka ovat minua tsempanneet jatkamaan sekä ystäviä jotka ovat minua tukeneet. Erityiskiitos kuuluu M:lle (vaikka hän ei ehkä blogiani lue)koska hän oli minun pelastava enkeli jos asiat olisivat menneet aivan väärinpäin. Tack M, du e mer än guldvärd och jag hittar knappt ord hur jag ska tacka dig. Finaste vän. ♥