Hae tästä blogista

4.10.2012

4. elokuuta, 2012

Torstai. Väsymys. Talli. Automatka. Koulu. Sade. Sohva. Masennus.

Noilla sanoilla voin vaikka aloittaa tämän päivän postauksen. En ole varmaan ainoa (toivottavasti) joka masentuu tällaisista pimeistä sadepäivistä..? Vettä tulee kuin saavista kaatamalla ja tällä hetkellä mikään ei oikein huvita. Voihan se johtua myös vähäisistä yöunista mutta kuitenkin. Lyhyeesti sanoen syksy masentaa mua aina hirveesti. Uskon että lomallelähtö jonnekin toiseen kaupunkiin auttaisi huomattavasti. Myös pussi karkkia tai suklaalevy piristäisi mieltäni huomattavasti, ehkä sallin itselleni herkutella tänään.

Viikko on kuitenkin sujunut hyvissä merkeissä ratsastuksen suhteen. Maanantain Riksu sai ansaitun vapaapäivänsä, se tyytyi hyvin kunnon harjaukseen ja rapsutteluun. Tiistaina oli treenit luvassa. Ajattelin ensin että menisin radalla, mutta muutin mieleni ja menin raviskan keskikentälle ratsastamaan. Ja hyvä että muutin, koska ponihan se LIIKKUI. Olin sekä järkyttynyt että yllättynyt, koska moista en ole ponilla vielä kokenut. Mahtavan isot liikkeet, kuuliaisuus, muoto.. KAIKKI oli täydellistä. Kävimme lopuksi myös maastolenkin, ja ratsastin  myös ensimmäistä kertaa meidän kotipihaan, missä moikkasimme äitiä ennenkuin lähdimme takisin tallille päin. Tallilla hoidin ponin kunnolla, siivoilin ja laitoin iltaruuat ennen kotiin lähtemistä.

kotipihassa :)

keksin uuden syöttösysteemin kun hevonen seisoo käytävällä! :D

Eilen oli mitä mahtavin ilma ratsastaa kun aurinko paistoi! Ratsastin ensin keskikentällä n. 30 minuuttia. Alkuverkat ja laukan säätämistä. Huomasin myös eilisen ratsastuksen aikana todella kiinnostavan asian Riksun laukan suhteen. Oikea ja vasen laukka eroavat huomattavasti toisistaan. Oikea laukka on suht. lyhyt "ponilaukka" mutta todella nopea tarvittaessa kun taas vasen laukka on isoliikkeinen/"hevosmainen" muttei yhtä nopea. Luulen että tämä johtuu itsestäni koska oikea kierros on omasta mielestäni vaikeampi. Tästä päättelin vaan että minun täytyy tulevaisuudessa sitten keskittyä oikeassa laukassa isompaan askeleen ja vasemmassa taas nopeampaan vauhtiin. Mutta kyllähän tämäkin edistystä on, koska ennen laukka oli lyhyt/"ponimainen" molempiin suuntiin. No, takaisin ratsastukseen. Noin puolen tunnin työstämisen jälkeen lähdimme maastoon, meren ääreen. Oli mitä ihanin tunne taas pitkästä aikaa käydä kunnon maastossa ja ponikin innostui oikein kunnolla! Tallissa hoidin taas ponin kunnolla(harjaus, jalkojen pesu, venyttely, loimitus..)siivosin ja annoin iltaruuat. 

love <3

Tällä hetkellä pidän sormet ja varpaat ristissä että sade loppuisi, mutta ei kyllä hyvältä näytä.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti