Kello on jo vaikka mitä, mutta kuitenkin minulla on sellainen tunne että on vielä aamu. Olen minä kai vähän sekaisin päästäni aina vaihteeksi (saattaa toki johtua torstain temmellyksistä, lue postaus niin saat tietää ;D) Nyt kun oikeasti huomaan että työt on loppunut, voin kunnolla nauttia vapaasta. Nojoo, mitä turhia mä taas selittelen.. Saatte seuraavaksi pienen yhteenvedon eilisestä ja torstaista.
"Torstai ei todellakaan ollut mun päivä.."
..Kun olin kirjoittanut viimeisimmän postauksen ja sulkenut koneen, puin tallivaatteet päälle ja olin lähtemässä tallille. Silloin sattuu jotain mitä en todellakaan osannut odottaa. En löytänyt autonavaimiani mistään! Revin koko kämpän ihan ylösalaisin sen takia, kävin autollakin katsomassa eikä ne vaan ilmestynyt. Itkupotkuraivokohtauksen seurauksena iski paniikki, koska en omista vara-avaimia autooni. Pää oli ihan sekaisin enkä tiennyt mitä tehdä. Sain loppujen lopuksi rauhoitettua itseni ja äiti lainasi minulle hänen autonsa jotta pääsin tallille. Aamupäivä oli vaihtunut jo iltapäiväksi, mikä tarkoitti että hevoset olivat jo sisällä. Laitoin Cheerun valmiiksi ratsastusta varten ja menimme kentälle. Juoksutin pienen hetken alussa katsoakseni oliko poitsulla energiaa, ennenkuin lopulta nousin selkään. Tänään teimme uusia edistymisiä koska sain nousta jakkaralta selkään ilman että C luikerteli tiehensä. Ratsastin ehkä vähän "rankemmin" kuin yleensä, koska kyllähän minun joskus täytyy aloittaa sen tekeminen. Harjoittelimme lähinnä sitä että ravi oli eteenpäinpyrkivää ja että uralla mentiin suorassa eikä kiemurtellen. ;) Seuraavaksi oli laukannoston aika. Istuin alas ravissa ja pyysin laukan. Heti kun tunsin C:n ottavan laukan nousin kevyeeseen istuntaan ja sitten tunnen kuinka hevosen pää häviää etujalkojen väliin ja takapää nousee taivaisiin. Seuraavassa sekunnissa huomaan lentäväni hienon voltin C:n kaulan yli ja tömähdän maahan kyljelleni. Jahas, siinä se sitten oli. Cheeru katseli päälleni parin metrin etäisyydeltä ilmeellä: " Mitä sä siellä maassa nyt teet, meidänhän piti laukata?!". En siinä hetkessä voinut tehdä paljon muuta kuin nauraa. Nousin maasta, pyyhkäisin hiekat vaatteista (onneksi kenttä ei ollut hirveän märkä enää) ja nousin uudelleen selkään. Uudet laukannostot jotka sujuivat mahtavan hyvin molempiin suuntiin. Tina oli kanssani kentällä joten hän avusti minua ja antoi neuvoja ratsastukseen, joten kiitokset hänelle! Laukannostojen jälkeen loppuverkat ja sen jälkeen takaisin talliin. Harjaukset, ruokien laitto, herkut ja rapsutukset jonka jälkeen kotiin. Ja tuossa välissä myös C:n mielestä oli hyvä idea kaataa kokonainen vesiämpäri keskelle tallikäytävää.. Eli oikein mun päivä! Onneksi sain torstai-iltana kuitenkin hyviä uutisia tallipaikasta. Minä ja Cheeru ollaan syyskuusta alkaen vakituisia asukkeja Hubertuksella!:)
 |
| Mun pikkukakara jota rakastan yli kaiken <3 |
"Sateen jälkeen paistaa aurinko.."
Eilen sain jälleen mamin auton lainaksi, etten tarvisi tallille pyöräillä (kyllä, olenlaiska.com). Cheerun kanssa teimme johtajuusharjoituksia ja se sai myös juosta kentällä vapaana. Lopuksi lähdimme maastoon kävelemään ja vihdoinkin C on tajunnut sen että jos juoksen sen kuuluu juosta vierelläni, jess! Tallissa tutustuimme vielä "kengityspaikkaan" sekä vesikarsinaan, tulevaisuutta ajatellen. Vaikkakin vesikarsina on vähän huonosti suunniteltu hevosta ajatellen ( kaikki hevoset eivät halua mennä siihen kun siinä on vaan yksi seinä, esim. Riksu ei siihen mennyt) Cheeru seurasi kiltisti sinne perässäni, toki se vähän ihmetteli mikä on ihan normaalia. Karsinassa sai herkut ja rapsutukset, laitoin ruuat ja siinä oli se tallipäivä. Myöhemmin perjantaina löysin myös autoni avaimet, kävin lenkillä ja ajelimme N kanssa yömyöhään ympäri kylää, joten kyllä, sateen jälkeen paistaa aurinko!
Eilen oli myös kuukausi siitä kun Cheeru tuli kotiin. Aika on mennyt todella nopeasti mutta toisaalta tuntuu siltä että olen omistanut sen jo monta kuukautta. Rakas pikkuvauvani. <3
 |
| 16.7.2013 - Prinssi tuli kotiin <3 Kuvat: Sofia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti