Työt lopetin tänään jo klo 16 jälkeen ja suuntasin heti tallille. Siellä ei onneksi vielä ollut ruuhkaa, joten huokaisin helpoituksesta. Cheerun karsinalle tullessani en ensin nähnyt poitsua, mutta kun kurkistin sinne sisälle löysin sen nukkumasta. Avasin karsinanoven rauhallisesti ja liityin sen seuraan. Istuin alas kuivikkeen sekaan ja C laski päänsä syliini. Silittelin sitä varovaisesti, nojasin oman pääni sitä vasten ja vaan nautin hetkestä. Se oli sanankuvaamattoman ihana hetki jota en pitkään aikaan ole kokenut.
Vaikkei Cheeru ole ollut kuukauttakaan vielä kotona tunnen jo kuinka nopeasti olen siihen kiintynyt. Se on juuri sellainen tapaus jonka kanssa viihdyn, juuri sellainen "minunlainen" hevonen. Tunnen myös että C on mahdollisesti SE hevonen, jonka kanssa side olisi yhtä erikoinen kuin Lillin kanssa (vaikka en ikinä uskonut sellaista hevosta tapaavan enää).
Yritän joka päivä ollessani tallilla oikeasti nauttia hetkestä ja ottaa siitä kaiken irti, koska tiedän kuinka nopeasti kaikki voi loppua. Tiedän kuinka nopeasti sadut muuttuvat painajaiseksi ja ilo suruksi. Siksi nautin joka päivästä C:n kanssa, vaikken tekisi mitään erikoista. Minulle riittää vain se lyhyt hetki kun saan olla sen kanssa yhdessä ja olla onnellinen. Sadut muuttuvat todeksi jos sinä niin uskot. ♥
 |
| You're so amazing. ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti