Mä oon taas täällä himo aamuvirkkuna, niinkuin yleensä.. No, eipä sille voi mitään. Kuitenkin työpäivä luvassa n. 2 tunnin päästä ja ennen sitä pitäis vielä käydä kierros tallilla. Mutta mutta, ei siitä sen enempää! Katsotaan takaisin 2 päivää mitä oon duunaillut mun ponin kanssa!
Torstaina otin itseäni niskasta, heitin jännitykset lantalaan ja lähdin J&P:n ja M&H:n kanssa maastoon, ratsain eikä kävellen! Pakko tunnustaa että vähän jännitti aluks koska viimeksi kun menin maastoon (se oli kyllä tölbyssä mutta kuitenkin) maastolenkki ei loppunut hymysuin, jos niin sanotaan.. No, takaisin aiheeseen! Eli menimme Suvilahden metsäpolkuja pitkin ja asuntomessualueen kautta ja kivaa oli! Riksu nautti siitä että sai olla maastossa ja lähti laukassa vetämään tuhatta ja sataa ja meinas myös laittaa pienen rodeoshown käyntiin.. hehehe onneks oltiin silloin laukkaamassa mäkeä ylös niin se ei haitannu niin hirveesti. :D Meidän maastolenkki kesti yhteensä noin tunnin, ja tallille tullessamme olin todella tyytyväinen mun poniin joka oli käyttäytynyt huomattavan hyvin kun olimme maastossa, ei pelleilyt yhtään tai mitään vastaavaa! Lenkin jälkeen R pääsi vielä ulos tarhaan hetkeksi. Tulin sitten illalla tekemään iltatallit ja hain ponin sisään.
Perjantaina, eli eilen, kävin aikaisin aamulla ratsastamassa n.40 min läpiratsastuksen kentällä. Ratsastin kaikkia ihan perusasioita vaan ja yritin myös saada kunnon vauhdit laukkaan, ja voin kyllä sanoa että onnistuin lopulta siinä! Ratsastuksen jälkeen R sai aamuruuat ja pääsi ulos tarhaan. Mä lähdin sitten töitä painamaan 10h.. Tulin taas illalla siivoamaan, hakemaan ponin sisään ja antamaan ruuat.
Tänäänkin olis ehkä tarkoitus lähteä taas maastoon, jos saan jonkun ridauskaverin. Muuten varmaan puomitreenejä kentällä tai sitten radalle vetämään kuntotreeniä. Siitä kuitenkin lisää illalla!
Kiva katsoa kuvia nyt melkein tasan vuoden taaksepäin.
Riksu silloin ja Riksu nyt on niinkuin 2 eri hevosta, sekä ulkonäöltään ja olemukseltaan.
Vaikka välillä on kävelty seiniin ja tuntunut siltä että "tästä ei tuu mitään" en ole IKINÄ antanut periksi enkä tule ikinä antamaankaan. Jos me olemme päässeet jo näin pitkälle, miksi lopettaa?
Ricardo on elämäni paras tapahtuma, rakastan tätä hevosta aivan liikaa, voiko eläintä edes rakastaa näin paljon? Näköjään voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti