ERIKOISPOSTAUS - My Life As A Teenager

Mistähän sitä aloittaisi?

Kuten suurin osa teistä varmaankin tietää, teinivuodet tulevat jokaisen kohdalle, joillekin vahvemmin kuin toisille. Teinivuodet on se maaginen aika kun luulee olevansa kuolematon ja pystyvänsä hallita maailmaa, ainakin omaa pikkuympäristöä. Teinivuodet on se aika elämästä kun hormoonit hyrräävät entistä enemmän ja kapinointi muita vanhempia vastaan alkaa kuin itse luulee olevansa aikuinen. Millainen minä sitten olin "teininä"? No, tottakai ylläolevien kirjojen mukaan. Stereotyyppi. Ne ajat olivat kyllä elämäni parhaimpia sekä pahimpia mutten kadu mitään niistä koska ne ovat tehneet minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä. Pahimmista asioista muistutan aina sitä ja neuvon nuorempia että älkää tehkö näin ja olkaa lapsia niin kauan kun pystytte, mutta kaikkien on loppujen lopuksi tehtävä omat virheensä oppiakseen ja rakentaakseen omaa elämää ja sitten aikuisena muistella että miksi oli niin kiire kasvaa.

pikku-Anna, juuri 17 täyttänyt. :)

Ainut asia jossa erosin vähän tuosta tyypillisestä teini-iästä oli se että omat teinivuoteni tulivat aika myöhään. "Pahin aika" oli heti ylä-asteen jälkeen ja loppui aikoihin jolloin täytin 18. Tai no olihan silloinkin vielä lapsellista menoa, mutta meno alkasi hilliintymään kun tajusi että yhtäkkiä onkin enemmän vastuuta kaikesta ja nyt sitä oikeasti oli se "aikuinen", se asia mitä oli jo monta vuotta odottanut.

 On hauskaa ja osittain myös melkein hävettää katsella kuvia teiniajoilta. Silloin luuli että oli jotain erityistä ja asennekin oli koppava epävarmuudesta jne. Suurimman osan teiniajastani (se aika kun en ollut hevosten parissa) riehuin kavereiden kanssa ympäri kaupunkia mopoilla ja teimme pieniä tuhmuuksia, juhlimme kuin viimeistä päivää ja luulimme olevamme jotain ja kun en tätäkään tehnyt riitelin erimielisyyksistä vanhempieni kanssa. On sitä muun muuassa pidetty liian hurjia kotibileitä, oltu polisiauton kyydissä, soittettu hätänumeroon kun porukka yrittää rikkoa kaikki paikat, katsottu kun kaveri on nauttinut liikaa alkoholia nuortentansseissa ja joutunut ensiapupisteelle, oltu mukana kolarissa, alaikäisenä yökerhossa.. lista jatkuu loputtomiin mutta tuossa on esimerkkiä.Vaikka keksimmekin kaikkea kiellettyä välillä olen mielestäni kuitenkin ollut kaukana ihan räsävillistä teini-ikäisestä. 

Olen kyllä onnellinen että nämä ajat ovat ohi, päätin aikuistua ja lopettaa pelleily. En nyt todellakaan sano ettei saisi riehua nuoruusiässä, mutta jos aiotte sellaista tehdä niin muistakaa myös pitää järki mukana että elätte siihen 18v. asti. Nuoruuteen kuuluu kapina ja itsenäistyminen, koska se on aika lapsuuden ja aikuisiän välillä. Itselläni on ollut aika hurjaa tuuria ettei suurempia asioita ole tapahtunut, jos ajattelee mitä kaikkea olemme kavereiden kanssa keksineet.

Asia joka kuitenkin vaikutti eniten aikuistumiseeni oli oman hevosen osto. Silloin tajusin että kaikilla asioilla on seurauksensa ja myös minun kuuluu ottaa vastuu omista tekemisistäni. Myös silloin kun aloitin korkeakoulun ja viimeistään tammikuussa kun muutin omilleni tajusin että olen oikeasti aikuinen. En todellakaan voi väittää että olen aina hirveän aikuismainen, mutta tulen varmaan aina olemaan tällainen. Minua ei siis aina kannata ottaa ihan tosissaan jos hömpötän jotain. :D

2010 VS 2013 - two different persons, maybe not on the outside but on the inside for sure.

En tiedä mitä tästä postauksesta oikein tuli, yritin mahdollisimman rehellisesti ja aidosti kuvailla elämääni silloin. Postausellani en halua loukata ketään enkä tehdä stereotypioita, tämä on vain yleispuhetta sekä oma näkemykseni asiasta. Haluan myös näyttää että elämme vain kerran mutta elämän loppuessa se loppuu eikä silloin ole paluuta. Tällä kirjoituksella haluan herättää tunteita lukijassa ja ajatuksia jota ehkä et ole ennen miettinyt.

Herättikö postaus sinussa tunteita?