Aikuismaailmaan astuminen on iso asia.

Huomenta!

Taas näitä vanhoja kuvia, koska uusista on puutetta..

Se olis sitten maanantai, ja olen taas ihan sekaisin päästä.. Tai todellisuudentunne on aivan mitätön. En saanut taaskaan nukuttua, nukahdin vasta kolmen jälkeen, heräsin joka 20 minuutti ja päätin nousta yhdeksän maissa. Muttamutta, ei muuta kuin kahvia naamariin ja menoksi! Tänään täytyy tehdä vaikka mitä, mutta uskon etten laadi kaikkea tänne koska nukahtaisitte tylsyydestä hehe. Nopeesti sanoen pitää hoitaa koulu, työt, koti, kuntoilu ja talli.

Tallista puheen ollen. Eilen Riksua tultiin katsomaan, mutta eivät olleet kiinnostuneita. Ratsastin Riksun näytille kentällä ja se LIIKKUI. Se oli niin uskomattoman hieno eilen. Ratsastuksen jälkeen pokka petti taas ja kyyneleet valui kun istuin ponin selässä, antaessani sen syödä ruohontupsuja kukkulalla ravikatsomon lähistöllä. Tajusin että mitä kauemmin ponin myynti kestää, sitä vaikeampi siitä on luopua. Mutta tietäessäni että tämä on oikea päätös sekä Riksun että minun kannalta tunnen helpoitusta. Ja koska olen aikuinen, minun pitäisi osata päättää tällaisia asioita. Siksi olen myös ylpeä itsestäni, koska tämä on varmaan eniten aikuismaisin päätös minkä olen ikinä tehnyt.

Ponista on tullut huomattavan monta kyselyä jo, olen siitä sinäällänsä hämmentynyt, kun kuitenkin kirjoitin että se testaa ratsastajan. Tänään on taas luvassa uusi koeratsastus. Näin se menee, pahimmillaan seison tässä kohta täysin ilman hevosta. Mutta kuten myynti-ilmoituksessa kirjoitin, hyvä ja rakastava koti on Riksulle tärkein. Kun se saa sen, olen valmis siitä luopumaan. Tiedän sen.