Hard choises

Voi elämä tätä elämää.. !!

Ei vois kyllä vähempää kiinnostaa tämä kipeenä oleminen, jo kaksi viikkoa väsynyttä menoa, huonoa ruokavaliota ja ilman salia: tämä kiva yskä&nuha ei tunnu IKINÄ loppuvan..  Tosin olen jotenkuten tyytyväinen itseeni kun olen aika aktiivisesti jaksanut hoitaa sekä ratsastaa poniani ilman mitään isompia ongelmia.

Olen nyt takaisin iskän luona kun en siellä kaupungissakaan yksin jaksa kipeänä kuppailla muuta kun aamulla käydessäni kämpällä Daisyn kanssa. Että kun päivän lenkki teki muuten hyvää vaikka olen vieläkin puoliksi kipeänä. Olen oikein kaivannut liikuntaa, mutta haluan tulla kunnolla terveeksi ennenkuin aloitan treenaamisen taas. Tällä hetkellä kiikarissa olisi aloitta treenit ensi viikolla. Ennen sitä täytyisi toki saada kuntoon kaikki koulujutut,työasiat,ponin muutto tms.

J hoiti ponin tänään, huomenna taas mun vuoro. vain pari päivää jäljellä sitten VIHDOIN asioita alkaa tapahtumaan..

Sä pelastit mut pahalta. Olet niin uskomattoman tärkeä. Rakastan sinua.

Samalla kun mietin tässä tulevaa, kyynel vierii alas poskellani ja ajatukset riistäytyy joka suuntaan. Minun pitäisi kuunnella järkeäni, mutta sydän on liikaa äänessä. En yhtään tiedä mitä minun pitäisi tehdä... en yhtään. En enää edes tiedä mikä päätös on järkevä ja mikä ei.