Ajatukset pyörivät hullunmyllyn vauhtia. "Mitä jos..?" sanoo ääni pään sisällä. Mietin hetken, näen tulevaisuuden, epäröin ja mietin uudelleen. Vaikeita valintoja, teenköhän koskaan sen oikean. Miksi tämän pitääkin olla niin vaikeaa?! Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Se jää nähtäväksi mitä silloin tapahtuu.
Vitsi olen muuten ylpeä itsestäni! Pääsin hevosen selkään tänään vaikka olinkin niin kipeän oloinen. Teimme Riksun kanssa kunnon este-kouluratsastustreenit vastalanatulla kentällä reilu tunnin verran. Aluksi poni tökki jotain eikä halunnut liikkua, mutta lopulta irtosi ja liikkui taas niin mahtavasti ravissa ja laukassa. Kerrankin pääsin oikeesti KUNNOLLA työskentelemään sen kanssa.
 |
| Riksu ei oikeen halunnut olla kuvassa tänään.. :D |
Ratsastuksen jälkeen poni pääsi pihalle, itse siivosin ja laitoin kaikki iltaa varten valmiiksi. Kävin sitten kotona parin tunnin ajan viettämässä aikaa siihen asti että oli aika tehdä iltatallit. Sen jälkeen kun poni oli ruokittu ja hyvät yöt toivotettu, lähdin ajamaan iskän luo, missä nyt sitten olen parhaillaan. Pitäisi tästä mennä nukkumaan kunhan pääkoppa hiljenee.
Ei tässä muuta kuin huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti