Mielipidepostaus - Nuoren hevosen omistaminen ja miten siihen päädyin

Kun tänä keväänä olin päättänyt myydä Riksun olin jo hetken miettinyt minkälainen hevonen olisi juuri minulle sopiva. Päässä pyöri unelmat valmiista kilpahevosesta millä pääsisin heti kilparadoille ja edistyisin hurjaa vauhtia. Olin jo pari sellaista menossa kokeilemaan, mutta molemmat myytiin. Silloin ajatus nuoresta hevosesta ei kyllä käynyt ajatuksissakaan, se oli kyllä kaukana siitä mitä silloin etsin.

Jo alkuaikoina kevällä katsellessani myynti-ilmoituksia oli päähän jäänyt kuva nuoresta kolmevuotisesta ruunasta joka oli myynnissä ja se kuva oli jotenkin juuttunut alitajuntaani. Yhtenä päivänä päätin ottaa yhteyttä myyjään ja lopulta olimmekin jo sopineet koeratsastuksen. Minua jännitti kovasti, enhän ikinä ollut niin nuorta hevosta edes ratsastanut.

Yksi myynti-ilmoituksessa olleista kuvista

Matka oli todella pitkä ajaa, yli 500km yhteen suuntaan. Päästyämme perille ja nähdessäni tämän nuoren ensimmäistä kertaa tiesin jo sisimässäni että tämä on jotain erikoista. Koeratsastus itsessään ei todellakaan ollut maailman kaunein mutta se ei edes haitannut. Jotain erityistä siinä hevosessa oli, en vaan osannut sanoa mitä. Jo seuraavana päivänä laitoin viestin ja kaupat oli sitten sovittu. Mulle tulisi heinäkuun puolivälissä kolmevuotias hevonen joka oli todella raaka ja sain heittää hyvästit kisakaudelle.

Riksun myymisen ja uuden hevosen oston myötä meni kisakausi viemäristä alas..

Monet kysyivät ja ihmettelivät kun paljastin ostavani nuoren hevosen. Enkö minä halunnut kisaradoille, siksihän Riksu myytiin? Kuinka maltat odottaa nuoren hevosen kanssa, eihän sillä edes voi tehdä mitään? Spekulaatiot jatkuivat.. 

Nyt minulla on ollut Cheeru reilun kolmen kuukauden ajan, enkä rehellisesti sanoen voisi olla enemmän tyytyväinen valintaani. Kun ratsastus ei ole pääasiallinen liikunta nuorella hevosella on keksittävä paljon muuta tekemistä jottei hevonen tylsistyisi. Siitä kehittyy laatuaika mikä on hyvin tärkeää jos haluat hyvän suhteen hevoseesi. Olen ilomielin Cheerun kanssa jokapäiväisessä tekemisessä ja suurin osa mitä teemme ei liity ratsastamiseen (tällä hetkellä minä ratsastan 1-2krt/viikko ja A 2krt/viikko). Huomaan että se on kehittänyt sidettä huomattavasti minun ja hevoseni välillä. Maastokävelyt, pitkät hoitohetket, rapsuttelutuokiot, leikit kentällä.. <3 En ainakaan itse usko että olisin samanlaista suhdetta kehittäny jos olisin ostanut "valmiin kisahevosen".

Tänään kävelylenkillä :)

Toki minä kaipaan kunnon ratsastusta, kunnon treeniä ja etenkin estetreenejä, mutta koska tiedän että sekin aika koittaa ennemmin tai myöhemmin Cheerun kanssa se ei haittaa minua. Ensi kaudelle on jo asetettu tavoitteet, realistiset mutta kuitenkin sellaiset jotka tarkoittavat kisauran alkua, edellyttäen että C pysyy terveenä *koputan puuta*.

Jos en olisi omistanut Riksua ennenkuin ostin Cheerun, en varmaankaan ikinä olisi sitä ostanut. Cheeeru on aivan mahtava ensimmäinen nuori hevonen mutten kuitenkaan sitä ensihevoseksi ikinä voisi ajatella. Kokemukset jotka ovat tulleet Riksun kautta ovat olleet hyödyksi C:n kouluttamisessa ja myös tulevaisuudessa jos C päättää yhtäkkiä villiintyä. ;)

Jotta jotenkin yrittää lopettaa tämä postaus (jonka sanoma on tosin vähän sekava) haluan kuitenkin teidän tietävän että meidän päivät ei AINA ole kuin ruusuilla tanssimista, aina löytyy jotain.. Mutta suurin osa päivistä on ihania eikä vielä ole tullut sellaista päivää että meillä ei vaan yhtään sujuisi. Olen kertakaikkisesti vaan löytänyt täysin omanlaiseni hevonen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. <3