Hevoset ja kaikki niiden ympärillä on aina ollut hyvin tärkeää minulle, mutta parin viimeisimmän vuoden aikana se on muuttunut aina vain tärkeämmäksi. Huomaan sen nyt erityisesti kun minulla on hevonen joka on oikeasti nöyrä, kunnioittaa ihmistä ja haluaa tehdä hyvän työn.Yksi päivä kun tätä asiaa pohdiskelin, tulin johtopäätökseen että voisin antaa lähes kaiken omaisuuteni pois ja muuttaa tallille jossa saisin olla töissä ja hevosten kanssa tekemisissä päivästä iltaan. En tarvisi turhuuksia, minulle riittäisi oma sänky, pieni keittiö ja taskurahaa sen verran että saisi elettyä. Olenko jotenkin mielivikainen? Välillä siltä ainakin tuntuu ja vaikuttaa. Toisaalta tunnen myös oloni "tyhmäksi" ja "hölmöksi"; voiko lajista olla näin intohimoinen ja näin koukussa koko asiaan?
En ole vielä tavannut toista hevosihmistä jonka intohimo oikeasti on hevoset muttei vaan se hevonen itsessään vain kaikki siihen liittyvää kuten kilpailut, treenaaminen ja eläimen sekä ihmisen välinen kontakti ja luottamus. En tosiaankaan halua luokitella ihmisiä, mutta olisi aivan mahtavaa joskus tavata sellainen hevosihminen joka oikeasti voisi antaa kaikkensa tämän lajinsa vuoksi, joka omaa saman ajattelutavan kuin minä.Tiedän itse että tavoitteeni ovat korkealla ja joidenkin mielestä ne voivat olla älyttömiä. Tiedän kuitenkin tarkalleen mihinkä tähtään ja mitä haluan. Uskon unelmiin ja tavoitteisiin, jos vain OIKEASTI annat kaikkesi saavutat ne tavalla millä hyvänsä. Tärkeää on myös uskoa itseesi. Jos et usko omiin taitoihisi et tule menestymään, vaikka sinulla olisi mitkä rahallisuudet tahansa ja huippuluokan hevoset sekä treenaajat.
Cheeru on jo ehtinyt opettaa minulle paljon. Se on näyttänyt minkälainen hyvän hevosen kuuluu olla. Meidän luottamussuhde kasvaa päivä päivältä, ja kun se kaunis hetki koittaa kun meidän tavoitteet ovat edessämme ja panokset korkealla, tiedän että voin luottaa häneen, koska hän myös luottaa minuun.
En edes tienny että on muitakin oikeasti hevos'hulluja' olemassa! :D Oon käynyt monta vuotta talleilla ja oppinut paljon uusia asioita hevosista, mutta eniten oon oppinut arvostaan hevosia. Oon vielä ylä-asteella, sillä jäin luokalleni kun kävin vaan tallilla enkä enää jaksanut koulua, mutta nyt päätin ryhdistäytyä jotta pääsisin ypäjälle opiskeleen! Oon tajunnu että musta ei oo muuhun kun hevosalalle, tuntuu että ois joku pakottava tarve mennä sinne. :D Mun perheellä ei oo varaa ostaa mulle hevosta, ja oon useesti sitä manannu. Oon kuitenkin päättänyt toteuttaa unelmani ja oppia paljon asioita hevosista ja kun aika on ja mulla on omaa rahaa niin voin ostaa itelleni ihanan elämänkumppanin jonka näkeminen joka kerta piristää mun päivää vaikka olis kuinka paha olo tahansa.♥ Oon tosi huono kirjoittaan pitkiä tekstejä fiksusti mutta pääasia tässä kommentissa on ettet oo ainoo 'hullu'!! :D
VastaaPoistaHyvä että meitä hulluja on enemmän kuin yksi! ;) Ei minunkaan vanhemmat ostaneet minulle hevosta, Riksun ostin samana vuonna kun olin täyttänyt 18 ja nyt ostin Cheerun pari kuukautta sitten. Ei kukaan ensin uskonut että saan ostettua hevosen, mutta kuinkahan siinä kävi. :D Tsemppiä sinulle ja muista se että kunhan vain haluat jotain tarpeeksi se kyllä toteutuu!
PoistaOlet jo tavannut ainakin yhden sellaisen.. ;)
VastaaPoistaNimim. Tallilla 24/7. Hevosten kanssa kasvanut ja elänyt 29 elinvuodesta n.25 vuotta. :) Et ole hullu!
Hyvä tietää etten ole ainut! Hevosihmisiä tapaa monenlaisia, mutten ole monta sellaista tavannut jotka oikeasti ovat näin "hulluja" tän lajin suhteen. :D
PoistaTäälä yksi ilmoittautuu. :) Omalla tallilla tulee vietettyä aikaa enemmän kuin missään muualla. Ainut tapa nykypäivänä rauhoittumiseen ja rentoutumiseen on hevoset, vaikka monet ajattelevat toisin. Välillä tulee kausia, jolloin rupean miettimään sitä kuinka olen "hylännyt" sosiaallisen elämäni hevosten myötä, mutta tarkemmin ajateltuna se tuntuu loppupeleissä parhaimmalta ratkaisulta. :) En vaihtaisi näitä elukoita mihinkään!
VastaaPoistaAivan mahtavaa kuulla etten ole ainut. :) En minäkään vaihtaisi näitä nelijalkaisija kaviokkaita mihinkään muuhun!
PoistaJos kävelet tallin läpi silmät auki, tapaat todennäköisesti useammankin intohimoisen hevostelijan. Mm. ihmisiä, jotka tekee montaa työtä pitääkseen hevosta, ihmisiä jotka käyttää kaiken vapaa-aikansa tallilla ja kisoissa, ihmisiä jotka työskentelee hevosten parissa.. Kummallista siis kuvitella, että oot ainut joka omistais elämänsä hevosille.
VastaaPoistaYmmärrän mitä tarkoitat, mutten kuitenkaan ihan tarkoittanut tuolla lailla. Välillä on vaikeaa löytää oikeat sanat teksteihin kun olen oikeasti enemmän ruotsinkielinen. En millään pahalla tarkoittanut muille että olisin muka ainut joka tekee kaikkensa hevosten puolesta.
PoistaOkei, mutta mitä sä sitten oikeen tarkotat? Toi teksti nimittäin mun korvaan (ja varmaan muutaman muunkin) kuulosti justiin siltä.. Jos osaat suomeksi selittää :)
PoistaEn ymmärrä miksi näytät loukkaantuvan tästä tekstistä, voin heti kuulla sarkasmin sanoissasi. Tekstin tarkoitus oli havahduttaa muttei loukata ketään. En usko että kaikki hevosihmiset antaisi kaikkensa ollakseen hevosten kanssa 24/7 ja elää jossain tallin vintillä tms ja TIEDÄN myös että ihmiset tekevät kovaa työtä hevostensa vuoksi, itse olen yksi heistä joka käy töissä korkeakoulun ohella. Olen sanonut hyvästit sosiaaliselle elämälle ja kaikki edes hyvät ystäväni eivät halua tajuta kuinka paljon aikaa harrastukseni vie. Tämä on johtanut siihen että kavereita on hävinnyt mutta sen hävityksen täytyy vain ottaa jos he eivät intohimoasi tajua.
PoistaTekstin sana on se että löytyykö täältä maailmasta vielä niitä kunnon vanhanajan "heppahulluja" ja "heppatyttöjä" vai onko se nykyään täynnä poislellittyjä kakaroita. Koska itse tiedän että tieni jonnekin on lähes mahdoton mutta elän toivolla ja unelmilla ja uskon itseeni.