Hae tästä blogista

28.3.2013

Kuudes aisti..

Välillä todellakin uskon että hevoset omaavat sen piirteen. Joskus tuntuu että he osaavat lukea meitä liian hyvin, osaavat lukea meidän ajatukset ja tuntea meidän tunnetilan. 

Tänään ennen tallillelähtöä olin ihan poikki, psyykkisesti. Istuin kotona koneen edessä jumittamassa kahden tunnin ajan. Otin koko elämäni eteeni Riksun kanssa ja aloin miettiä ettei tästä tule yhtään mitään. Te, jotka ette tunne Riksua tai minua henkilökohtaisesti, on ehkä vaikeaa OIKEASTI tietää minkälaista meidän arki on. Te näette niin hirveän pienen osan siitä, ja ne on vain ne hyvät puolet. Riksu on hevosena todella erikoinen, sillä on paljon luonnetta. Sen minkä monet eivät näytä tajuavan on se että riksu on osittain ongelmahevonen ja vaikeasti käsiteltävä, pitää tarkalleen tietää mitä sen kanssa tekee. Siksi pitää aina,joka kerta kun menee ratsastamaan, olla skarppina ja psyykkisesti vahvana. En voi mennä esim. noin vaan maastoon kävelylenkille. Ei se vaan käy. Toki Riksu on paljon parempi siitä kuin mitä se oli vuosi sitten, mutta meillä on vielä pitkä matka edessämme.




teinipeiliä pikkuponin kanssa :)
Takaisin aiheeseen.. Kuuden aikaan nostin vihdoin itseni sohvan uumenista ja lähdin tallille kohti. Silloin olin melkein varma, että en jaksa Riksun kanssa enää jos se ei ala muuttumaan kohta. No, hain sen kuitenkin sisälle, laitoin valmiiksi ja lähdin ratsastamaan. Olin psyykkisesti jo valmistautunut siihen että se alkaa taas jäkittämään jossain vaiheessa, mutta tänään poni todisti ennakkoluuloni vääriksi. Ohjia ottaessani ja raviin pyytäessäni se EI jäkittänyt, ei tehnyt mitään. Tai juu, PONIHAN LIIKKUI! Olin itse aivan shokkitilassa - se liikkui samalla tavalla kuin maastossa (me olimme siis kentällä tänään)! Kehuin sitä paljon ja annoin sen liikkua eteen. Ravi oli ilmavaa ja laukat molempiin suuntiin oli ripeät ja askeleet voimakkaat. En viitsinyt mennä puolta tuntia pitempää, että poni tajuaisi että se teki oikein kun liikkui eteen. Palkkioksi myös loppukäynnit maastossa ja kunnon harjaukset/rapsuttelut tallissa.

Ehkä tämä alkaa toimimaan taas tästä? Toivon todellakin niin!

2 kommenttia:

  1. Voi miten hieno Riksu ! Meilläkin on aika usein Antonin kanssa päiviä, ettei mikään vain yksinkertaisesti suju. Sitten, kun olen heittämässä hanskoja tiskiin, niin poni muuttuukin yhtäkkiä ihan toisenlaiseksi : liikkuu eteen, ei pukittele tai lähde peruuttaamaan minnekään. Olenkin todennut jo älyttömän monta kertaa, miten pienet onnistumiset auttavat jaksamaan muuten niin haastavassa arjessa. Ja totta puhut siitä, miten Riksu on muuttunut ; muistan, kun olimme vielä samalla tallila ja nyt huomaa varsin hyvin miten ison työn sä sen kanssa olet tehnyt ! Hyvä te (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihan hirveesti Julia, tuo lämmitti todellakin mun sydäntä! :)

      Poista